Elämäni kolme parasta minuuttia (osat I & II)

Ei, otsikko ei tarkoita sitä, että olisin saanut seksiä. Kyse on jostakin paljon merkittävämmästä: musiikista.

Ja koska olen peruslaiska runoilijanrenttu, päätin kirjoittaa kaksi ekaa hittiä yhteen topiciin. Sitä paitsi minulta juuri anastettiin internet, mutta taistelu jatkuu - tosin lähikirjastosta käsin tällä kertaa...

Ehkä elämäni merkittävin kappale toistaiseksi on ollut Patti Smithin Because the Night. Ainakin siis siihen asti, kun kuulin seuraavaksi käsittelyyn tulevan kipaleen (mutta siitä lisää hetken kuluttua). Tämä biisihän on kirjoitettu yhteistyössä itse Pomon aka Bruce Springsteenin kanssa. Ja kyllähän miehen käden jälki tosiaankin kappaleella kuuluu. Kyseessä on Smithin tuotantoa tunteville huomattavasti popimpi - jopa tanssittavampi - kipale kuin muu musiikki. Voi myös olla, että useat ihmiset eivät muuta tuolta "punkin kummitädiltä" ole kuulleetkaan kuin vain tämän. Cascada on myös tehnyt tästä jonkinlaisen tanssicoverin, mutta mielestäni se on aivan käsittämätöntä musahuttua.

Sitten siihen haastajaan. Pattin jälkeen "nuoruuden anthemiksini" on noussut - ehkä jopa hieman yllättäen - The Curen Just Like Heaven. Olisinkin voinut laittaa otsikoksi Kolme minuuttia taivasta, mikä olisi oikeastaan sopinut vallan mainiosti. Biisi tuo vahvasti mieleen toisen aikalaisen, tosin naisen eli siis Kate Bushin. Daamin Wuthering Heightsissa on jotakin hyvin, hyvin samankaltaista - ihan jopa musiikkivideota myöten. Olenkin joskus Curen musavideoita katsellessani miettinyt päässäni, että Robert Smithiä voitaisiin pitää eräänlaisena miespuolisena Bushina. Tai sitten Kate on naispuolinen Robert. Molemmathan ovat aloittaneet suurin piirtein samoihin aikoihin eli 70-luvun loppupuolella.

Veljelläni on aina tapana sekoittaa keskenään Patti Smith, Robert Smith sekä Robert Pattinson. Noh, vielä tarkennuksena; kaksi edellistä ovat lahjakkaita muusikkoja, kun taas jälkimmäinen...

Euroviisuista (ja vähän jostain muustakin)

Seuraava kirjoitus on Wikipediasta:

Euforia on lääketieteellinen termi, jolla kuvataan kaikki muut tunteet ohittavaa hyvänolontunnetta. Euforialla tarkoitetaan usein lääkkeillä, alkoholilla tai muilla päihteillä aiheutettua keinotekoista, kaikki muut tunnetilat yliajavaa hyvänolon tilaa. Useimmissa tapauksissa euforia aiheutuu alkoholin viihdekäytöstä kun veren alkoholimäärä nousee tietyn rajan yli. Luontainen hyvänolontunne johtuu dopamiinin erittymisestä. Euforian vastakohta on dysforia.

[Kursiivit ovat omiani.]

Ja tämä esitys voitti Euroviisut - ehkä hienoimmat viisut koskaan - ja sen voitti upein kappale koko kilpailun historiassa. Juuri samaan aikaan tunsin ehkä voimakkainta autuutta, mitä olen koskaan elämässäni tuntenut. Ihmiset, jotka eivät tiedä, kuka olen, eivät varmastikaan voisi millään uskoa, etten ole joissakin ihme pillereissä - alkoholiahan en siis käytä laisinkaan.

Kouluni päättäjäiset olivat jotakin aivan uskomatonta: Sain tanssia koulun kauneimman tytön kanssa (olen maininnut hänet joskus aiemmin omassa blogissani). En tietenkään poski poskessa, mutta kuitenkin... Sanoinkin ihmisille, etten tanssisi, ennen kuin tulee tarpeeksi hyvä biisi. Ja sitten erään biisin kohdalla kysyin "onko tämä Curea?", minkä jälkeen pomppasin pystyyn ja aloitin tamppauksen.

Mutta vasta siinä vaiheessa, kun iPodista tuli Nick Caven & Kylie Minoguen hieno Where the Wild Roses Grow -kappale, tunsin todellakin olevani jossain toisessa todellisuudessa. Ja kaikki tämä täysin ilman liuottimia!

Maailman Suurin Runoilija

[Kuvassa siis oikealla...]

Kuvajournalismia III

Here it is! I'm not crazy, I'm a monster...

[Taustalla The Curen boksi.]

Lana + Marina = Lady Gaga

Jos Lady Gagan voisi erottaa kahdeksi eri persoonaksi tyyliin Dr. Germanotta sekä Ms. Gaga, niin ensimmäinen kuulostaisi todennäköisesti jotakuinkin samalta kuin Lana Del Rey; kun taas jälkimmäinen olisi enemmän Marina & the Diamondsin kaltainen. Olipa pitkä lause.

Nimittäin molemmat artistit voidaan johtaa alkuperäänsä, joka on Lady Gaga - joka taas voitaisiin hyvin jakaa vaikka kuinka moneen eri osaseen, mutta älköömme nyt keskittykö siihen. Jos neiti Germanotta olisi halunnut tulla varteenotettavaksi laulaja-lauluntekijäksi (à la Tori Amos) soisi levysoittimissamme parhaillaan vastaavaa musiikkia kuin tuolla "gangsta-Nancy Sinatralla".

Mutta koska daami valitsi toisin - ja loppu on tietysti historiaa - on hänen jälkeensä ilmaantunut kaikenmoista jäljittelijää tyyliin Rihanna ja Katy Perry. Suhteeni edellä mainittuihin on mitä on, mutta vaikeaksi asian tekee, kun on kyse jostakin niinkin erilaisesta kuin Marina Diamandis: jos en olisi sattunut lukemaan kyseisen neitokaisen haastattelua eräästä julkaisusta, olisi levy vaikuttanut itseeni totisesti suuresti eri tavalla.

Levy kuulostaa nimittäin aivan Gagan Fame-albumilta. Biisit vaihtelevat purkkapopista Ibiza-muzakkiin, joten yhtäläisyyksiä edelliseen tuotokseen on kovin vaikea enää löytää. Tosin kun alkuperäisenä tarkoituksena onkin ollut tehdä jonkinlaista listahittipastissia erilaisten roolihahmojen turvin, herättää julkaisu yhden kysymyksen:

Miksi voin kuunnella tätä, mutten sitten Perryä ja Rihannaa?

Lady Gaga: Born This Way (2cd)
*****

Lana Del Rey: Born to Die (deluxe)
****

Marina & the Diamonds: Electra Heart (deluxe)
****

Surrealistin manifesti

eräs kollegani sanoi kerran, että hänestä "kaiken taiteen - jotta se voisi olla kaunista - piti sisältää toivoa". andré breton puolestaan ilmaisee asian seuraavasti: "ihmeellinen on aina kaunista, mikä tahansa ihmeellinen on kaunista, eikä mikään muu kuin ihmeellinen ole kaunista." hyvin sanottu...

kun olimme äitienpäivänä perheeni kanssa kävelyllä, ehdotin, että leikkisimme pientä leikkiä. meidän piti löytää jotakin, joka olisi sekä luonnon muovaavaa että sinistä. tähän veljeni ehdotti taivasta. "ei käy", sanoin, "eikä käy myöskään vesi." lopulta pitkällisen etsinnän jälkeen löysin sinivuokon - tämän jälkeen en muuta nähnytkään kuin sinisiä kukkia. (uskon vakaasti, että myös siniset silmät olisivat voittaneet pelin.)

kun edellisenä iltana olimme veljeni ja serkkuni kanssa pelaamassa erästä peliä, kiinnitin jo silloin huomiota pelin väkivaltaisuuteen. kaiketi tämän vaikutuksesta näin kovin ahdistavaa - jopa kauhistuttavaa - unta. se sisälsi silmitöntä väkivaltaa, joten kun heräsin, suorastaan huokaisin helpotuksesta. tarina oli kuitenkin sen verran vaikuttava, että jos olisin sen saanut laitettua ylös, olisin voinut hyvinkin tulla varsin varteenotettavaksi kirjailijaksi.

Pahan kukkia

Hei, kuule! Kun mä ja mun frendit oltiin Hakiksessa Tokoinrannassa viettämässä iltaa, niin samalla kun päivä alkoi hämärtyä, rupesi jengi sekoamaan entistä enemmän. Masa joi ihan hitosti viinaa; se oli lopulta tosi lärvit. Hessu veti jotain ihme nappeja, jotka sai sen suun vaahtoamaan. Keke piikitti joitakin omia mömmöjään - se tykitti ne kiveksiin, ihan vain siksi, ettei sen mutsi huomais mitään. Oli siinä joku Lissukin, mutta se oli jo aivan hiton pihalla. Mutta entäs mä sitten! Mä olin kaikista eniten sekaisin: mä luin Charles Baudelairen Pahan kukkia.

Charles Baudelaire (toim. Antti Nylén):
Pahan kukat (Les fleurs du mal)

*****

NES (Nyt ehdin seurustella) II

Oi, nuo kultaiset vuodet, kun poikien kanssa tahkottiin Nintendo "matolaatikko" 8-bittisellä Mike Tyson's Punch Outia. Tuo peli todellakin erotti pelaajien jyvät akanoista sekä pojat miehistä. Nyt vuosia myöhemmin yritän edelleen päihittää vastustajia, joita en silloin vielä pystynyt hakkaamaan.

Huokaus. Nyt ne pojat, jotka rökittivät Miken, pelaavat lätkää MM-kisoissa ja deittailevat Hockey Birdejä. Jälkimmäiset taas rustaavat runojaan äitinsä luona. Hyvää äitienpäivää kaikille synnyttäjille!

Untitled

"Standing on the beach, staring at the sea..."

Henkioppaani

Walking on a Dream

Kun mä tallaan näitä tuttuja Kallion katuja. Ja on kesä ja aurinko porottaa. Niin mä tunnen, miten sen lämpö tunkeutuu mun keinonahkatakin läpi sekä läpi ihon & lihan ja miten se lämmittää mun sielua...

This just in... II

Oh, my Lady Gaga! Se on totta: hän tulee esiintymään Suomeen toisenkin kerran...

Mitä mä teen - mä kuolen! XP

Mazel tov!

Onneksi olkoon, olet tämän blogin tuhannes katselija! Haluatko palkinnon?

[do a barrel roll]

Jatkoa toiseen Zen-kertomukseen

Kävipä niin, että Dharmapummi oli kävelyllä veljensä Karmajoogin kanssa. Protagonistimme veli oli kiukkuuntunut siitä hyvästä syystä, ettei hän ollut saanut elämässään tarpeeksi aikaan. Hän joogasi ja meditoi päivittäin, mutta silti päivät tuntuivat valuvan kuin vesi hanhen selästä. Joogi oli aivan toivoton, joten Pummi yritti jotenkin auttaa häntä.

Hetken kierreltyään kumppanukset istahtivat joen rantaan. He kaivoivat repustaan riisikakkuset ja ryhtyivät niitä mutustamaan. Äkkiä heidän rinnalleen ilmestyi vanha mies, joka tiedusteli, voisiko liittyä seuraan. "Totta kai", veljekset vastasivat. Mies istahti alas penkalle, ja veljet jatkoivat syömistään.

Sitten vanhus kertoi, että hän oli juuri saanut häädön temppelistään. Hän oli ollut siellä meditoimassa viimeiset kolmekymmentä vuotta, mutta nyt se oli ohi. Hänen pyhättönsä oli mennyttä, ja hän itse oli nyt pienessä hiprakassa. Tarinan kerrottuaan vanha mies kiinnitti Pummin ja Joogin huomion virtaavaan veteen. Hän sanoi: "Näettekö tuon kuplan, joka kelluu tuossa veden pinnalla; näettekö tuon lankun, joka pysyy paikoillaan, vaikka aallot sitä liikuttavat?"

Sen jälkeen mies vain istui hetken hiljaa paikoillaan, kiitti seurasta ja meni menojaan. Veljekset tajusivat, että heidän rinnallaan oli hetkisen aikaa istunut bodhisattva.

Kuva-arvoitus II

Osaatko arvata, mitä kuvassa on?

Vastaus kommenteissa...

Zen-kertomus II

Sankarimme Dharmapummi oli tapansa mukaan kulkemassa kohti opintojaan temppelissä. Matkallaan hän ajatteli oikaista ostoskeskuksen läpi - kyllä, Tiibetissä on nykyisin kauppakeskuksia. Tai sitten tarinamme ei tapahdukaan siellä... Oli miten oli, hänellä oli rahat välissä, joten hän toivoi saavansa joitakin ilmaisia maistiaisia. Keskuksesta ei kuitenkaan herunut mitään, joten pettyneenä hän asteli opinahjoonsa.

Hänen mahansa kurni oikein pahan kerran. Sitten paikalle asteli eräs hänen naispuolinen kollegansa; tämä tarjosi omista eväistään Pummille piirakkaa. Munkki kiitti ja otti lahjan ilolla vastaan. Piirakan syötyään hänen oli vieläkin hieman nälkä. Hetken kuluttua paikalle saapui myös toinen nunna, joka puolestaan tarjosi hänelle munan. Nyt Dharmapummi sai vatsansa täyteen.

Alkoi opetus. Vuorossa oli sankarimme eniten vihaama opettaja. Mutta kun hän kuunteli miehen opetusta, hän tajusi, että näiden kahden vuoden aikana tämä henkilö oli ollut hänen suurin opettajansa sekä mestarinsa. Hän kumarsi syvään tämän buddha-luonnolle. Kotimatkalla munkki kirjoitti seuraavan haikun (jonka nimi on "Elämä"):

syys sekä talvi
elämän kevät, kesä
& sydänkesä

Tori Amos on zen-mestari!

Muistatteko vielä kertomukseni sammakosta? Siis siitä, joka meditoi. Katsokaa nyt häntä: eikö se näytäkin aivan joltain muinaiselta zen-mestarilta? "Kärpänen! Sinä olet pelkkä kärpänen Buddhan takapuolessa. Nyt häivy - tai heitän sinua mutapaakulla..."

Ai niin, oli minulla ihan asiaakin; nimittäin eräästä toisesta zen-mestarista. Satuin lainaamaan tänään kirjastosta yhden Tori Amosta koskevan opuksen. En sitä sitten edes lukenut (kun siinä ei ollut värikuvia). Onnistuin kuitenkin kirjaa selaillessani löytämään erään perin mielenkiintoisen kohdan. Siinä Tori sanoi - lainaus - tajunneensa nuorempana, että hän oli tyttö, joka soitti pianoa. Ja vaikka kukaan ei häntä ikinä tulisi kuulemaan taikka katsomaan, hän olisi siitä huolimatta vain tyttö, joka soittaa pianoa. Voisiko sitä enää paremmin sanoa - Tori Amos on zen-mestari!

Kuukauden komedia III

[Varoitus: sisältää rasistisen vitsin! Jos naurat, voit loukata jotakuta; jos taas et, loukkaat minua.]

Kadunkulmassa seisoi musta mies. Hän piti käsissään kylttiä, jossa luki: "Auta! Olen invalidi." Miehen ohi kulki eräs toinen mies, joka pysähtyi katselemaan kylttiä. Pitkän aikaa mietittyään, hän uskaltautui avaamaan suunsa ja kysäisi: "Anteeksi herra, mutta mikä kumma muka tekee teistä invalidin?" "Olen kääpiö", musta mies vastasi. "Kääpiö?" mies ihmetteli suureen ääneen. "Tehän näytätte hyvinkin yli 190-senttiseltä - mikä ihme voisi tehdä teistä lyhytkasvuisen?" "Noh", musta mies vastasi, "minulla on vain 15-senttinen penis..."

Vapusta (ja vähän jostain muustakin)

Kun olimme veljeni kanssa nauttimassa vappupiknikkiä Kaisaniemen puistossa, sattui siellä eräs eriskummallinen tapaus. Katsoimme veljeni kanssa muutamaa "veljeä" kittaamassa kaljaa, jotka broidini mukaan "joivat kuin suomalaiset, vaikkei se edes kuulu heidän kulttuuriinsa". Heillä oli selvästi hauskaa: he puhelivat kovaäänisesti, minkä jälkeen osa miehistä siirtyi pelaamaan keskenään palloa. Ei siitä sen enempää.

Mutta kun olimme jo lopettelemassa ateriaamme, pari heistä oli aloittanut jonkinlaisen nyrkkeilymatsin tapaisen; pari jätkää muksi toisiaan, minkä seurauksena toinen heistä tuli tyrmätyksi. Aiheutuneen melskeen vuoksi tappeluun liittyi jossain välissä mukaan myös lapsi, nainen sekä koira. Mitä tästä pitäisi oikein ajatella?

Tämän takia me käymme sotia...

[Myönnän, että minua hieman hirvittää ajatus, että näkemykseni voitaisiin ymmärtää jotenkin väärin. Siksi sanonkin selvennykseksi, että kerron asian juuri kuten sen itse koin. Lisään vielä varmennukseksi, että aattona näin muutaman oman rotuni edustajan flaidaavan aivan samalla tavalla. Joten mitä sitten!]

Zen & Zen

Zen-buddhalaisuus on kieltämättä kyllä aikamoisen jännittävä "uskonto". Tiesittekö muuten, että jopa sammakot meditoivat. Katsokaa vaikka niiden jalkoja - nehän ovat lootusasennossa! Kun sammakko "meditoi", hän ei ajattele yhtikäs mitään. Mutta jos joku tökkii sitä kepillä persuksille, tämä irvistää. Jos taas kärpänen sattuu lentelemään suoraan sen nenän editse, singahtaa kieli suoraan tämän suusta napaten ötökän päivälliseksi...

Seuraavaksi tulee improvisoitu zen-kertomus. Voi olla, että olen lukenut sen jostain - tai voi hyvinkin olla, että olen vain keksinyt jutun omasta päästäni. (Taikka sitten molempia.)

Olipa kerran koira. Hänellä oli tapana nukkua päiväuniaan temppelin rappusilla. Juuri kyseisessä temppelissä munkit rukoilivat päivittäin. Eräällä kerralla koiran ohi kulki zen-mestari: Aamulla hän vielä hyppäsi hurtan yli, mutta jätti sen muuten jatkamaan nokosiaan. Kun sitten illalla mestari tuli takaisin meditaatiosta, hänpä päätti potkaista koiraa takapuoleen; juuri samalla hetkellä tämä nelijalkainen valaistui sekä saavutti nirvanan.

Mitä tästä siis opitte? Ette mitään! Hyvä.