tiistai 10. huhtikuuta 2012
Hugo Cabret
Peter Pan sisälläni hihkuu ilosta aina, kun se saa lukea jotakin niin hienoa kuin Brian Selznickin kirjat - tai nähdä jotakin niin perin lumoavaa kuin Martin Scorsesen ohjaama Hugo. Molemmat ovat kieltämättä sitä elokuvan (tai sitten kuvakirjan) taidetta koskettavimmillaan.
T'ähän mennessä Selznick on ehtinyt julkaista käsittääkseni vasta muutaman oman kirjan sekä kuvittaa lukuisia muita. Mutta minkälaisia kirjoja! Hugo Cabret onnistuu käytännössä luomaan kokonaisen uuden kirjallisuuden lajityypin. Ja hänen vielä toistaiseksi suomentamaton Wonderstruck onnistuu hiomaan sen timantinkirkkaaksi. Jos aikuinen mies ei pysty jälkimmäistä lukemaan kuivin silmin, niin vika ei todellakaan ole kyyneltiehyeissä.
Hugo Cabret on kirjana ihan kelpo kamaa, mutta vasta leffa räjäyttää sen lopullisen pankin. Scorsesen on aivan pakko rakastaa elokuvia henkeen ja vereen, sillä tuskin hän olisi ikipäivinä muuten tehnyt kyseisenkaltaista filmiä. Se on nimittäin yhtä taiteenlajin juhlaa alusta loppuun; vaikea tuota on edes haukkua lasten- tai perheleffaksi - olkoon se sitten elokuva ihmisyydestä.
Niin, ja unelmista: olivatpa ne sitten päähenkilö Hugon unelmia, tai yhden sivuhahmoista Georges Mélièsin, tai toisaalta Scorsesen omista - taikka lopulta minun itseni!
Hugo 3D (2012)
****
Hugo Cabret
***
Wonderstruck
****
T'ähän mennessä Selznick on ehtinyt julkaista käsittääkseni vasta muutaman oman kirjan sekä kuvittaa lukuisia muita. Mutta minkälaisia kirjoja! Hugo Cabret onnistuu käytännössä luomaan kokonaisen uuden kirjallisuuden lajityypin. Ja hänen vielä toistaiseksi suomentamaton Wonderstruck onnistuu hiomaan sen timantinkirkkaaksi. Jos aikuinen mies ei pysty jälkimmäistä lukemaan kuivin silmin, niin vika ei todellakaan ole kyyneltiehyeissä.
Hugo Cabret on kirjana ihan kelpo kamaa, mutta vasta leffa räjäyttää sen lopullisen pankin. Scorsesen on aivan pakko rakastaa elokuvia henkeen ja vereen, sillä tuskin hän olisi ikipäivinä muuten tehnyt kyseisenkaltaista filmiä. Se on nimittäin yhtä taiteenlajin juhlaa alusta loppuun; vaikea tuota on edes haukkua lasten- tai perheleffaksi - olkoon se sitten elokuva ihmisyydestä.
Niin, ja unelmista: olivatpa ne sitten päähenkilö Hugon unelmia, tai yhden sivuhahmoista Georges Mélièsin, tai toisaalta Scorsesen omista - taikka lopulta minun itseni!
Hugo 3D (2012)
****
Hugo Cabret
***
Wonderstruck
****
John Carter
Menin hurahtamaan jokin aika sitten totaalisesti John Carteriin - tuohon Edgar Rice Burroughsin luomaan avaruus-Tarzaniin. Ehkä asiaan vaikutti hieman myös se, että olin sitä ennen lukenut innolla joitakin Jules Vernen sekä H. G. Wellsin romaaneja. 1800-luvun seikkalufantasiaa parhaimmillaan...
John Carter on etelävaltiolainen herrasmies ja lisäksi kova pyssysankari sekä miekkamies. Joka ihme kyllä osaa arvostaa kunnon soturia oli tämä ihonväriltään sitten musta, punainen tai jopa vihreä. Perin edistyksellistä tuohon maailmanaikaan, sanon minä!
Ja kun hommasta lopulta saatiin se leffakin aikaiseksi - vuosisadan viiveellä tosin - heräsi kauan kadoksissa ollut, 12-vuotias pikkupoika sisälläni. En kieltämättä voi sietää nykyisin tehtailtavia ja 17-vuotiaita tyttöjä kosiskelevia massatuotteita; mutta kun kyseessä on vanha kunnon, rehellinen poikienviihde, niin olen kyllä myyty. Viime vuonna sitä tarjosi mm. uusin Tron, sitä ennen Avatar ja viimeisimpänä Tintin seikkailut.
Kirjat ovat hyvää keskiarvoa (ehkä jopa vähän leffaa parempia). Niiden suomennos on toisaalta aivan karmeaa työtä - tyopja vilisee niin paljon, että tuntuu ihmeelliseltä, ettei kukaan ole jaksanut niitä oikolukea. Kannet ovat kuitenkin sen verran makeannäköiset, että niihin on helppo kirjastossa kautta kirjakaupassa tarttua. Koska tätä saa taas lisää?
John Carter 3D (2012)
****
JC: Marsin sankari
****
JC: Marsin jumalat
***
John Carter on etelävaltiolainen herrasmies ja lisäksi kova pyssysankari sekä miekkamies. Joka ihme kyllä osaa arvostaa kunnon soturia oli tämä ihonväriltään sitten musta, punainen tai jopa vihreä. Perin edistyksellistä tuohon maailmanaikaan, sanon minä!
Ja kun hommasta lopulta saatiin se leffakin aikaiseksi - vuosisadan viiveellä tosin - heräsi kauan kadoksissa ollut, 12-vuotias pikkupoika sisälläni. En kieltämättä voi sietää nykyisin tehtailtavia ja 17-vuotiaita tyttöjä kosiskelevia massatuotteita; mutta kun kyseessä on vanha kunnon, rehellinen poikienviihde, niin olen kyllä myyty. Viime vuonna sitä tarjosi mm. uusin Tron, sitä ennen Avatar ja viimeisimpänä Tintin seikkailut.
Kirjat ovat hyvää keskiarvoa (ehkä jopa vähän leffaa parempia). Niiden suomennos on toisaalta aivan karmeaa työtä - tyopja vilisee niin paljon, että tuntuu ihmeelliseltä, ettei kukaan ole jaksanut niitä oikolukea. Kannet ovat kuitenkin sen verran makeannäköiset, että niihin on helppo kirjastossa kautta kirjakaupassa tarttua. Koska tätä saa taas lisää?
John Carter 3D (2012)
****
JC: Marsin sankari
****
JC: Marsin jumalat
***
perjantai 6. huhtikuuta 2012
This Should Be the Place
Seuraa kymmenen sanan elokuva-arvio This Must Be the Place -leffasta. (Kuva liittyy tapaukseen...)
Robert Smith -lookaliken Amerikan roadtrip elämän pieniä hyviä hetkiä etsimässä.
This Must Be the Place (2011)
****
Robert Smith -lookaliken Amerikan roadtrip elämän pieniä hyviä hetkiä etsimässä.
This Must Be the Place (2011)
****
keskiviikko 4. huhtikuuta 2012
Feissarin päiväkirja IV
Sain potkut. (Oikeastaan sain lähteä omasta tahdostani - ero, jolla on suurta merkitystä ainakin itselleni.)
[Tulee mieleen kuukauden kestänyt suhteeni erään liettualaisen tytön kanssa. Miten voi olla, että kuukaudessa ehdit kokea elämäsi rakkauden ja myös menettää sen. Tai saada ensimmäisen työpaikkasi ja potkut siitä...]
[Tulee mieleen kuukauden kestänyt suhteeni erään liettualaisen tytön kanssa. Miten voi olla, että kuukaudessa ehdit kokea elämäsi rakkauden ja myös menettää sen. Tai saada ensimmäisen työpaikkasi ja potkut siitä...]
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)