Pääsin vihdoin ja viimein Wiin Skyward Swordin läpi. Jokainen, joka on vähääkään seurannut pelimedioita viime vuosina, tietää kyllä mistä on kyse. Nimittäin The Legend of Zelda -pelisarjan viimeisimmästä osasta. Eikä siihen mennytkään kuin 25 vuotta, että päästiin todistamaan Linkin seikkailujen kunniakkainta mainintaa.
Peli on juuri sitä, mitä kaikki siltä odottivatkin: lyhyesti sanottuna mestariteos. Olen aiemmin pitkään pitänyt GameCubelle vuonna 2003 ilmestynyttä Wind Wakeria sarjan parhaana, mutta Skyward Sword laittoi kyllä harkitsemaan asioita vielä kerran uudelleen. Näillä peleillä on sitä paitsi paljon samankaltaista jollakin hyvin hämmentävällä tavalla.
Nintendolla tuntuu olevan nykyisin tapana julkaista aina kaksi Zelda, joista toinen miellyttää toista pelaajakuntaa ja toinen taas sitten niitä jäljellejääneitä. Itselleni nimittäin taannoinen Twilight Princess oli suoraan sanottuna sietämätön pelikokemus. Se oli jollain mystisellä tavalla sen verran "inhorealistinen" tapaus, etten vain mitenkään onnistunut pääsemään maailmaan sisään.
Siksi olikin kovin mukava huomata, että Skyward Sword jatkoi Nintendon huomattavasti "sarjakuvamaisempaa" lähestymistapaa. Tarinassa ei kuitenkaan seikkailla pikku-Linkillä niin kuin Wind Wakerissa - vaan kyseessä on huomattavasti aikuisempi kaveri. Läpi koko pelin on kuitenkin käytetty niin paljon tyylittelyä (grafiikoista lähtien), että tuntuu suorastaan siltä kuin pelaisi anime-elokuvaa. Joku tykkää, joku taas ei - minä suorastaan rakastin!
The Legend of Zelda: Skyward Sword (Wii)
*****
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti