Elokuva alkaa kuvalla titaanista - oletettavasti filmin nimisankarista. Seuraavaksi tulee lyhyt kohtaus Skotlannista (oikeasti Islannista), minkä jälkeen valkokankaan valtaa musta avaruus tähtineen. Ohi lentää pienen pieni alus - ihmiskunnan todennäköisesti viimeinen toivo - eli siis Prometheus.
Heti alkuun tuntuu pahalta myöntää, mutta pelkään suuresti, että elokuvataiteen visuaalinen aallonharja on nyt saavutettu. Piste. Tosin voi hyvinkin olla, että ihmiset ajattelivat samaa jo silloin, kun leffa Le Voyage dans la lune (1902) valtasi teatterit. Elämys oli kuitenkin siinä määrin lähes täydellinen (niin kuvan kuin äänenkin osalta), etten voi kuvitella hienompaa kokemusta - jonka pystyisi yksinkertaisesti saamaan pimeässä salissa istuessaan.
Vaikea sanoa siitä käytännössä mitään muuta; menkää nyt herran tähden itse katsomaan. Jos science fiction sekä kauhu on sydäntänne lähellä, en usko parempaa vaihtoehtoa koskaan olleenkaan. Muista scifi-kauhuista mieleeni tulee lähinnä taannoinen The Thing, mutta kyseinen raina jää vielä kauaksi taakse. Tähtien tuolle puolen...
Prometheus 3D (2012)
*****
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti