Vihaan sitä, kun levyjä (tai mitä tahansa muuta taidetta) arvioidaan kuin viinejä. Eli sanotaan kauniilta kalskahtavia adjektiiveja, jotka eivät loppupeleissä tarkoita yhtikäs mitään. Nyt joudun itse kuitenkin syyllistymään tähän samaan.
kentin (pienellä) uusin albumi on nimittäin samaan aikaan sekä hyvin kuulas että keväinen (kesäinen jopa), mutta myös kovin runsas sekä täyteläinen kuuntelukokemus. Jos tämä albumi olisi seurannut Du & jag dödeniä, kukaan ei olisi huomannut minkäänlaista muutosta bändin musiikillisessa maailmassa.
Mutta kun väliin mahtuivat sellaiset levykokonaisuudet kuin Tillbaka till samtiden sekä erityisesti Röd / En plats i solen -parivaljakko, on muodonmuutos lähes täydellinen. kent ei ole luultavasti koskaan kuulostanut yhtä hyvältä, jos ei oteta huomioon Vapen & ammunitionia.
Tuo levy itse asiassa muutti käsitykseni musiikista: elämäni kolme ensimmäistä levyä - jotka olen oikeasti halunnut - ovat Daft Punkin Discovery, The Cardigansin Long Gone Before Daylight sekä juuri äsken mainittu "Aseet & ammukset".
Levyllä ei ole kuin yksi vika; siltä puuttuu tyystin bonusbiisi Ett år utan sommar. Tai ehkä se juuri tekeekin siitä niin täydellisen...
Jag är inte rädd för mörkret (digipack)
****
Samoilla linjoilla ollaan!
VastaaPoistaTosin itse en juurikaan välitä Vapen & ammunitionista (paitsi Dom andrasta jonka olen aina halunnut päästä laulamaan karaokessa). Mutta tämä uusi albumi on kertakaikkisen loistava, jotenkin ihanan orgaaninen edellisten levyjen jälkeen, kun Tillbaka till samtiden on minusta kentin kehnoin albumi, Röd ja En plats i solen onneksi hieman parempia.
Petroleum ja Färger på natten ovat uskomattoman kauniita, Joakim Bergin laulaessa säteilyn vahingoittamista atolleista on jotain yllättävän herkkää. Jag ser dig noussee myös kentin diskografian kohokohtiin.
Kyllä tämä jää toviksi pyörimään levysoittimeen.
Itsellä tuo ruotsinkielen taito on suht huono - onneksi sentään osaan suomentaa levyjen sekä kappaleiden nimet... =D
VastaaPoista