I:n läskiblogi

Ajattelin jo uuden vuoden jälkeen perustaa itselleni - erään esikuvan innoittamana - "läskiblogin", mutta päätin kuitenkin toisin. Kukaan tuskin olisi sitä tilitystä jaksanut lukea. Siitä huolimatta aiheesta silti pari sanaa tänne.

Olen kyllästynyt näyttämään tältä:

Kun oikeasti haluaisin näyttää tältä:

Ja kun jouluna sekä uutena vuotena tuli parisen kappaletta sen verran vakavia "pohjakosketuksia", että olen päättänyt tehdä asialle jotakin.

Ensimmäisellä kerralla nimittäin ajattelin, että isäni ei todellakaan olisi halunnut nähdä minua siinä tilassa. Ja kun siihen vielä yhdistetään mummoni "vittuilu"; hän harvemmin sanoo yhtään mitään, mutta silloin kun hän sanoo, hän sanoo ja kunnolla kanssa.

Toisella kerralla suorastaan rukoilin isäni henkeä tulemaan avukseni. Niin alamaissa olin. Äitini suhtautuminen koko asiaan oli tavanomaisen vähättelevä. Tyyliin: "Ammutaanhan hevosiakin." Arpa on kuitenkin nyt heitetty. Joko onnistun kyseisessä tehtävässä - taikka sitten kuolen yrittäen...