Sain luettua lomamatkallani Aristoteleen runousopin - joten aika ei siis mennyt pelkästään riippumatossa loikoiluun. En tosin lukenut itse Runouoppia, vaan Teoksen juuri äskettäin julkaiseman kyseisen opuksen selitysteoksen. Piti se sisällään toki myös alkuperäistekstin, mutta pääasia oli silti kirjoituksen tulkinnassa.
"Näin ollen runoutta voivat luoda kahdentyyppiset ihmiset: luontaisesti lahjakkaat tai eräällä tavallla hullut; näistä luontaisesti lahjakkaat ovat eläytyjiä ja 'hullut' ikään kuin astuvat itsestään ulos."
(Kursiivit ovat omiani.) Pystyn allekirjoittamaan tämän täydellisesti. Lukeudun mielelläni jälkimmäiseen ryhmään. Kerron salaisuuden: Taidetta voi - ja paino sanalla voi - tehdä vain yhdestä ainoasta syystä; ja se on ars gratia artis. Taidetta taiteen vuoksi - eikä minkään muun.
Jos kirjoittaisin oman runousoppini, sen nimi olisi todennäköisesti "Mitäh, aiotko todellakin kirjailijaksi?" Sivujärjestys menisi sitten seuraavanlaisesti:
1. sivu: Jos aiot ruveta kirjailijaksi, kehotan sinua ystävällisesti unohtamaan koko ajatuksen. Neuvon sen sijaan sinua menemään parturiin, kertausharjoituksiin tahi kutsuntoihin sekä sen jälkeen etsimään oikeita töitä.
2. sivu: Vaihtoehtoisesti voit harkita perheen perustamista.
Sivut 3-149 tyhjiä.
150. sivu: Jos todella haluat kirjoittaa, sinun pitää tahtoa sitä enemmän kuin haluat mitään muuta koko maailmassa. Sinun pitää rakastaa sitä täydestä sydämestäsi sekä omistautua asialla koko sielusi voimasta. Sitten vain ryhdyt kirjoittamaan. Onnea!
151. sivu: Eikä Kelassa käynti ole yhtään pahitteeksi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti