Seikkailu jatkuu ja trilogia on pakko saada täydeksi: Tällä kertaa Liskokuningas osallistui elämänsä ensimmäistä kertaa - uskokaa tai älkää - Helsinki Pride -marssille. Itse kun olen tällainen "heteroherkku", en ole aikaisemmin oikeastaan yksin uskaltanut sinne mennä. Nyt kuitenkin eräät hyvät lesboslaiset ystäväni kutsuivat minut mukaan, joten olihan sitä pakko lähteä - mukaan otin silti turvakseni erään toisenkin "streitin".
Jos olisin homo, olisin luultavimmin enempi "nalle" kuin mitään muuta. Mutta luojani, mikset tehnyt minusta lesbonaista? Flaksini olisi nimittäin ollut niin paljon suurempi kuin keskiverto hetskumestoissa; kyseiset naiset kävivät vähän väliä kehumassa luonnonkiharoita hiuksiani. Mutta koska elämä ei ole ikinä pelkkää "euphoriaa", sattui mukaan myös muutama lievä vastoinkäyminen.
Läheisessä homokuppilassa oli nimittäin sen verran pelottavia "lepakoita", että tällaista "batmaniäkin" hieman hirvitti. (Minulle muuten kerrottiin, että lepakko ei ole haukkumasana, joten käytänkin sitä nyt tavanomaisesta poiketen.) Kyseiset naiset olivat nimittäin sen verran tuhdissa humalatilassa - sekä pakattuna tuntuvalla määrällä testosteronia - että pelkäsin homman menevän nyrkkihommiksi. Naistahan ei koskaan saa lyödä, mutta ei häneltä ole kiva ottaa turpiinsakaan...
Muuten ilta sekä koko päivä oli varsin "gay". En voi uskoa, minkälaisesta ilonpidosta olenkaan jäänyt paitsi. Ensi vuonna tavataan taas kulkueessa - ja jättäkää ihmiset nyt ihmeessä ne kananmunat kotiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti