Toinen suurempi seikkailuni tapahtui viime Gardyn Partyllä (eivätkö nämä olleetkin ihka ensimmäiset sellaiset), jolla olin katsastamassa vanhaa suosikkiani Kentiä. Kun on nähnyt jonkin bändin ruhtinaalliset kolme kertaa aiemmin, ei voi oikein odottaa mitään muuta kuin...
Aivan täydellistä keikkakokemusta! Tanssin nimittäin kuin heikkopäinen - vastaavaa olen nähnyt vain ja ainoastaan joissakin "sienibileissä". Joissa suurimmalla osalla kävijöistä luulisi siis olevan suht vahva huumausainepitoisuus veressään. Mutta kun tällainen streittari antaa lopulta mennä, niin vain taivas on rajana; vai pitäisikö tässä vaiheessa sanoa jopa "avaruus"?
Keikan aloitti joku bändi, joka soitti jotakin musiikkia, josta jotkut kai pitivät, mutta minä en. Seuraavaksi oli vuorossa Ruotsin Chisu Laleh, joka vaikkei ollutkaan ehkä juuri omaa genreäni, onnistui lavapreesensillään sulattamaan lähes kaikkien festarivieraiden sydämet. Ennen pääaktia oli vielä luvassa Pariisin kevättä. Yhtye selvästi unetti vieressäni heiluneita suomenruotsalaisia pissiksiä, mutta itse olin suorastaan mahtavissa fiiliksissä.
Arthur Tunes oli lavalla kuin varsinainen "liskokuningas", jollaisena en ollut osannut häntä koskaan pitää. Jo pelkästään tämä olisi ollut näkemisen arvoista, mutta kun lavan valtasi Ruotsin suurin rock-bändi, ei iloa pidätellyt yhtikäs mikään. Konsertin lopuksi sain jopa Jocke Bergin plektran - hyvinhän tuo veti, vaikka olikin Arttu Tuunelan mukaan ollut "sammuneena" jo heidän settinsä aikoihin...
Kent @ Garden Party
*****
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti