Odotin kahta levyä tänä syksynä kenties innokkaammin kuin mitään muuta. Kyseessä olivat tietenkin Bob Dylanin Tempest sekä Tori Amoksen Gold Dust. Ensimmäisestä olen muutaman sanan jo maininnutkin, joten otetaanpa käsittelyyn sitten tämä jälkimmäinen tapaus.
Gold Dust ei ole mikään "best of", vaikka niin voisi helposti päätellä. Levyllä kierrätetään kuitenkin vanhoja biisejä uusina versioina, joten tuoreita sävellyksiä on aivan turha etsiä. Ensimmäinen Tori-julkaisu, jonka olen käsiisi hankkinut, oli muutaman vuoden vanha Tales of the Librarian. Jos verrataan tätä uuteen tuotokseen, voimme tehdä seuraavan päätelmän: levyiltä löytyy peräti viisi yhteistä kappaletta ja loputkin ovat enemmän tai vähemmän sitä tunnetumpaa osastoa.
Ainoastaan täysin mielipuolinen valinta eli Programmable Soda pistää silmään - vai pitäisikö sanoa jopa korvaan? Toki löytyy levyltä myös niitä hienoja helmiäkin, kuten esimerkiksi aivan iki-ihana Girl Disappearing. Mutta mutta, albumi olisi käytännössä saanut olla tupla, jotta kaikki tärkeimmät kappaleet viimeisen parinkymmenen vuoden ajalta olisi saatu mahtumaan yhteen ja samaan pakettiin.
Nyt tämä toimiikin eräänlaisena porttiteoriana uusille Tori-faneille/fanaatikoille; ihan niin kuin kävi omassa tapauksessani useampi vuosi takaperin. Joten mitä minä siis oikein valitan...
Tori Amos: Gold Dust (cd+dvd)
****
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti