Olin toissapäivänä elämäni ensimmäisissä kuvauksissa. Kyseessä oli Kansan mies -niminen draamasarja. Ja koska esiinnyn vain rooleissa, jotka on vartavasten kirjoitettu itseäni varten, roolihahmoni oli vaihtoehtonuori aka vasemmistoaktiivi aka hippi. Vaatetus löytyi suht helposti omasta eteisen narikasta. Parhaassa tapauksessa minut voi bongata ensi vuonna televisiosta - peräti kahdesta eri kohtauksesta!
Mikko Leppilampi, sinua on nyt varoitettu... Tienasin koko päivästä kymmenen euroa puhtaana käteen (mistä verottaja ei tietenkään tule saamaan senttiäkään, hehheh). Jos lasketaan tuntipalkka, niin se tekee suunnilleen kaksi ja puoli euroa per työtunti. Ei siis lainkaan hullummin: elämäni ensimmäinen kymppi taiteesta, mitä ei pidä yhtään väheksyä. Mutta tämän jälkeen minun piti tietenkin lähteä "yksille" kanssanäyttelijöiden kanssa, joten päivän saldo jäi kymmenen euroa miinukselle.
Käytinkin kaksikymmentä euroa tuohon baarikierrokseen, mutta sillä sain kolme isoa cocis lightia, mozzarella-panniinin sekä pääsylipun eräälle keikalle - loput viisikymmentä senttiä lahjoitin baarimikon tippipurkkiin. Ei yhtään pöllömpi reissu; sanoinkin viimeisessä juhlapaikassamme eräälle kundille: "Kukaan itseään kunnioittava kirjoittaja ei kieltäydy hyvistä bileistä - sillä jos et välillä elä - ei sinulla ole mitään kirjoitettavaa." Touché!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti