Neljä nuorta miestä. Sopimus Saatanan kanssa. Koko 70-luku on oleva heidän: Villejä seksiorgioita. Huumeita. Viinaa. Irstailua. Väkivaltaa. Pahoinpitelyjä. Hotellihuoneiden tuhoamisia. Vuosia myöhemmin yksi heistä on menettänyt itsensä huumeille. Yhdeltä on kuollut poika. Yksi on itse matkannut Helin saleihin.
Bändi on tietenkin Led Zeppelin. Rock & Rollin Hindenburg. Kymmenen julkaistua albumia. Miljoonia myytyjä levyjä. Lukuisia listaykkösiä. Maailman suurimmat areenat tulisivat lankeamaan heidän jalkojensa juureen. Myriadit vertajanoavat barbaarit tulisivat menettämään järkensä heidän kappaleidensa tahtiin. Jumalten vasara iskisi kokonaisen kansakunnan tajuntaan.
Bändi, jonka tuleva lento näytti yhtä sujuvalta kuin lyijyisen zeppeliinin (Lead Zeppelin). Bändi, josta ei tullut uutta Yardbirdsiä (New Yardbirds). He saivat kaiken - he menettivät vielä enemmän. He tulisivat rakentamaan tikkaat Taivaaseen. He tulisivat laskeutumaan alas Helvetin syövereihin.
Seksiorgioita, joissa nuoria, kaikkeenvalmiita bändäreitä penetroitaisiin elävillä hailla; sen jälkeen heitä ruoskittaisiin mustekaloilla. Hotellihuoneet tuhottaisiin viimeistä huonekalua myöten; televisiovastaanottimet löydettäisiin aamulla pirstoutuneena vasten asfalttia. Aleister Crowley - Mr. 666. Jimmy Page - hänen oppipoikansa - paras elossaoleva kitaristi. Robert Plant - kultakutrinen kerubi - loistavin elossaoleva solisti. John ja John, ilman teitä tätä bändiä ei olisi luultavasti ollut edes olemassa...
Jatkot ovat sitten Valhallassa!
Stephen Davis: Jumalten vasara - saaga Led Zeppelinistä
*****
The Song Remains the Same (2cd)
*****
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti