...mutta rakastavat loistavia elokuvia.
Käväisin parisen päivää sitten katsastamassa ensi-illassa Stieg Larssonin maailmaavalloittaneeseen Millennium-trilogiaan perustuvan The Girl with the Dragon Tattoo -elokuvan. Pidän huomattavasti enemmän alkuperäisen romaanin tittelistä, minkä niminen ruotsalaisproduktio myös löytyy. On kaksi syytä, miksi en aio katsoa kyseisiä elokuvia ihan hetimiten: Ensiksikään en halua spoilata trilogian kahta tulevaa filmiä. Toisekseen en halua palata leffan maailmaan enää toista kertaa.
Muuten kyseessä on lähes täydellinen elokuva - paitsi, että se on aivan saatanan ahdistavaa kamaa. Pesee Driven mennen tullen - ei tietenkään taiteellisesti - mutta vaikuttavuudessaan. Edellämainitun taideväkivalta onkin pientä verrattuna Dragon Tattoon kerrassaan häiritsevään seksuaalisen väkivallan kuvaukseen. On lisäksi perin kummallista, että sama filkka voi antaa sinulle melkein erektion - samalla, kun vain haluaisit oksentaa.
Mutta sitä taide kai parhaimmillaan on... Leffa alkaa pariminuttisella introlla kovin bond-maiseen tapaan. Niin, filmin pääosassa nähdään 007:na kunnostautunut Daniel Graig. Alun musiikkina toimii elektro-sävytteinen versio Led Zepin jo vuonna 1970 julkaistusta Immigrant Songista. Nyt sen tosin vetäisee Karen O (bändistä Yeah Yeah Yeahs) ja hiton hyvin vetääkin. Käytännössä tämä kaksi ja puoli minuttia kestävä kipale summaa koko liki kolmituntisen leffan - jauzaa!
Katselukokemuksen jälkeen olo oli jotakuinkin suhteellisen sanaton. Uskon, että kyseistä filmiä tullaan käyttämään vielä vuosien kuluttua esimerkkinä täydellisestä trilleristä. Joka yksityiskohta on nimittäin sen verran loppuun asti mietitty ja hiottu, että korjattavaa ei juurikaan jää. Vielä kun Rooney Mara luo niinkin järisyttävän roolisuorituksen kovaonnisena Lisbeth Salanderina, että valittamisen aihetta on hyvin vaikea enää löytää.
The Girl with the Dragon Tattoo (2011)
*****
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti