Kävin katsomassa tänään tuoreimman hengentuotteen Marvelin elokuvakaanonissa eli siis Avengersin, kotoisimmin Kostajat. Ja vaikka liput maksoivatkin sen 12 euroa, en voi valittaa. Nimittäin taisi olla ensimmäinen kerta, kun ylipäätänsä nautin kyseisen lafkan supersankarituotoksista.
Yleensä vain itselleni DC:n luomat hahmot - poikkeuksena ehkä Superman - ovat aina menneet Marvelin tyyppien edelle. Siksi olenkin pitänyt aivan eritavalla kyseisen firman tuotoksista, kuten esim. Dark Knightista sekä Watchmenista. Niissä (mukaan luettuna Vertigolla) on aina ollut sitä "jotakin" enemmän, mitä Marvelin hommista on vain jäänyt kaipaamaan.
Homma on vähän niin kuin, jos toiset tykkäävät tytöistä ja toiset sattuvat pitämään enempi pojista; makuasioista on lähes mahdotonta lähteä kiistelemään...
Mutta Avengers olikin nyt juuri sitä poikamaista viihdettä, jota supersankarisarjikset ovat jo vuosia tarjonneet - mutta jota elokuvien on ollut kovin vaikea saavuttaa. Henkilökohtaisesti leffat ovat olleet minulle melkein poikkeuksetta aika typeriä luomuksia. Ja tämän ovat selvästi tajunneet ihmiset Marvelillakin: sillä nyt meno oli sen verran posketonta, että katsoja ei joutunut arvailemaan, milloin huumori oli tarkoituksellista ja milloin taas ei.
En yhtään ihmettelisi, vaikka parin vuoden päästä näkisimme jo Kostajat kakkosen, jossa luonnollisesti seikkailisi sitten myös Spider-man!
Avengers 3D (2012)
****
sunnuntai 29. huhtikuuta 2012
perjantai 27. huhtikuuta 2012
Huomenna hän tulee
"He synnyttävät hajareisin hautojen päällä." Näihin sanoihin voisi tiivistaa koko liki kolmituntisen näytelmän Godota odottaessa. Nyt sitä esittää Kansallisteatteri - aiemmin se tunnettiin nimellä Huomenna hän tulee. Mikä laitos sitä tällöin esitti, mitä väliä sillä on.
En varmasti koskaan enää pysty lukemaan kyseistä draamaa ajattelematta Vladimiria Esko Salmisena taikka Pozzoa Hannu-Pekka Björkmanina. Sen verran suuren vaikutuksen näytelmä allekirjoittaneeseen nimittäin teki. Ja vaikka Arto af Hällströmin ohjaus ei välttämättä ole maailman paras, on Samuel Beckettin hengentuotos silti eräitä modernin teatterin merkkipaaluja.
Godot'sta voi ajatella lähes mitä tahansa: Lavastus koostuu pelkästä rujosta, lehdettömästä puusta (kuin risti, jolle Jeesus naulittiin). Päähenkilöinä kaksi laitapuolen kulkijaa, joista toinen odottaa vapahtajaansa ja toinen on jo valmis luovuttamaan (ryövärit Kristuksen rinnalla). Paikalle saapuvat sadisti ja masokisti, molemmat yhtä riivattuja (Kain ja Abel); kumpainenkin - sekä murhaaja että murhattu - ovat saaneet saman rangaistuksen.
Kuluu päivä, yksi ainoa päivä - tai kymmenen vuotta tai sitten tuhat. Mitä merkitystä sillä lopulta on? Puussa on nyt muutama lehti. Kengät ovat siinä, mihin Estragon ne viimeksi jätti. Godot tulee juuri tänään. Tänään hän tulee. Riivatut tulevat takaisin: Pozzo on sokea, Luckysta (onnekkaasta?) on tullut mykkä. Vielä eilen tämä tanssi ja "ajatteli". Mitä väliä!
Tulee poika. Hän kävi tiellä myös eilen ja kertoi viestin isännältään Godot'lta. Hän ei muista näitä kahta kulkuria - hän ei ole ikinä heitä nähnytkään. Isännällä on pitkä ja vaalea parta. Poika paimentaa miehelle vuohia; hänen veljensä on lammaspaimen. Lapsella on viesti: Huomenna vasta Godot tulee - ei tänään - mutta huomenna.
Tällaista on Tiibetiläisen kuolleiden kirjan bardossa. Dante kutsui sitä nimellä kiirastuli.
Godota odottaessa @ Kansallisteatteri
****
En varmasti koskaan enää pysty lukemaan kyseistä draamaa ajattelematta Vladimiria Esko Salmisena taikka Pozzoa Hannu-Pekka Björkmanina. Sen verran suuren vaikutuksen näytelmä allekirjoittaneeseen nimittäin teki. Ja vaikka Arto af Hällströmin ohjaus ei välttämättä ole maailman paras, on Samuel Beckettin hengentuotos silti eräitä modernin teatterin merkkipaaluja.
Godot'sta voi ajatella lähes mitä tahansa: Lavastus koostuu pelkästä rujosta, lehdettömästä puusta (kuin risti, jolle Jeesus naulittiin). Päähenkilöinä kaksi laitapuolen kulkijaa, joista toinen odottaa vapahtajaansa ja toinen on jo valmis luovuttamaan (ryövärit Kristuksen rinnalla). Paikalle saapuvat sadisti ja masokisti, molemmat yhtä riivattuja (Kain ja Abel); kumpainenkin - sekä murhaaja että murhattu - ovat saaneet saman rangaistuksen.
Kuluu päivä, yksi ainoa päivä - tai kymmenen vuotta tai sitten tuhat. Mitä merkitystä sillä lopulta on? Puussa on nyt muutama lehti. Kengät ovat siinä, mihin Estragon ne viimeksi jätti. Godot tulee juuri tänään. Tänään hän tulee. Riivatut tulevat takaisin: Pozzo on sokea, Luckysta (onnekkaasta?) on tullut mykkä. Vielä eilen tämä tanssi ja "ajatteli". Mitä väliä!
Tulee poika. Hän kävi tiellä myös eilen ja kertoi viestin isännältään Godot'lta. Hän ei muista näitä kahta kulkuria - hän ei ole ikinä heitä nähnytkään. Isännällä on pitkä ja vaalea parta. Poika paimentaa miehelle vuohia; hänen veljensä on lammaspaimen. Lapsella on viesti: Huomenna vasta Godot tulee - ei tänään - mutta huomenna.
Tällaista on Tiibetiläisen kuolleiden kirjan bardossa. Dante kutsui sitä nimellä kiirastuli.
Godota odottaessa @ Kansallisteatteri
****
torstai 26. huhtikuuta 2012
Jag är inte rädd för mörkret
Vihaan sitä, kun levyjä (tai mitä tahansa muuta taidetta) arvioidaan kuin viinejä. Eli sanotaan kauniilta kalskahtavia adjektiiveja, jotka eivät loppupeleissä tarkoita yhtikäs mitään. Nyt joudun itse kuitenkin syyllistymään tähän samaan.
kentin (pienellä) uusin albumi on nimittäin samaan aikaan sekä hyvin kuulas että keväinen (kesäinen jopa), mutta myös kovin runsas sekä täyteläinen kuuntelukokemus. Jos tämä albumi olisi seurannut Du & jag dödeniä, kukaan ei olisi huomannut minkäänlaista muutosta bändin musiikillisessa maailmassa.
Mutta kun väliin mahtuivat sellaiset levykokonaisuudet kuin Tillbaka till samtiden sekä erityisesti Röd / En plats i solen -parivaljakko, on muodonmuutos lähes täydellinen. kent ei ole luultavasti koskaan kuulostanut yhtä hyvältä, jos ei oteta huomioon Vapen & ammunitionia.
Tuo levy itse asiassa muutti käsitykseni musiikista: elämäni kolme ensimmäistä levyä - jotka olen oikeasti halunnut - ovat Daft Punkin Discovery, The Cardigansin Long Gone Before Daylight sekä juuri äsken mainittu "Aseet & ammukset".
Levyllä ei ole kuin yksi vika; siltä puuttuu tyystin bonusbiisi Ett år utan sommar. Tai ehkä se juuri tekeekin siitä niin täydellisen...
Jag är inte rädd för mörkret (digipack)
****
kentin (pienellä) uusin albumi on nimittäin samaan aikaan sekä hyvin kuulas että keväinen (kesäinen jopa), mutta myös kovin runsas sekä täyteläinen kuuntelukokemus. Jos tämä albumi olisi seurannut Du & jag dödeniä, kukaan ei olisi huomannut minkäänlaista muutosta bändin musiikillisessa maailmassa.
Mutta kun väliin mahtuivat sellaiset levykokonaisuudet kuin Tillbaka till samtiden sekä erityisesti Röd / En plats i solen -parivaljakko, on muodonmuutos lähes täydellinen. kent ei ole luultavasti koskaan kuulostanut yhtä hyvältä, jos ei oteta huomioon Vapen & ammunitionia.
Tuo levy itse asiassa muutti käsitykseni musiikista: elämäni kolme ensimmäistä levyä - jotka olen oikeasti halunnut - ovat Daft Punkin Discovery, The Cardigansin Long Gone Before Daylight sekä juuri äsken mainittu "Aseet & ammukset".
Levyllä ei ole kuin yksi vika; siltä puuttuu tyystin bonusbiisi Ett år utan sommar. Tai ehkä se juuri tekeekin siitä niin täydellisen...
Jag är inte rädd för mörkret (digipack)
****
maanantai 23. huhtikuuta 2012
Päivän uutispoiminta II
Mikä eläin tappaa eniten ihmisiä vuodessa?
[Kuvan henkilö ei liity tapaukseen...]
[Kuvan henkilö ei liity tapaukseen...]
sunnuntai 22. huhtikuuta 2012
Kulttuurieroista.com
En usko koskaan kokeneeni suurempaa myötähäpeää kuin aiemmin tänään käydessäni lähiravintolassani hakemassa kiinalaista ruokaa. Normaalisti asioin eräässä toisessa paikassa - mutta sen ollessa suljettuna - olen tyytynyt toiseen korvikkeeseen.
Nyt kun siellä olin kerran käymässä, kulmapöydässä istui kolmen miehen ja yhden naisen seurua. Saapuessani paikalle herrasmiehet sekä -nainen olivat tilaamassa jäätelöä, johon pieni aasialaisnainen vastasi: "Yksi euro, yksi euro."
Ja siitäkö ilo sitten repesi! Alkoi sellainen älämölö jäätelöstä - joka ihme kyllä maksoi? - että oksat pois. Yksi miehistä ei suoraan sanottuna meinannut pysyä housuissaan; ehkä ruoka oli hänelle hivenen liian tulista... (Perus)Suomalaisuutta parhaimmillaan/pahimmillaan.
Rehellisyyden nimissä täytyy kyllä mainita, että yksi heistä vaikutti romanilta tai muuten vain tavallista tummemmalta, mutta muuten he olivat valkolaisia. Kyllä hävetti - meinasin jo melkein pyytää naiselta anteeksi heidän puolestaan. Senkin rotupetturit!
Nyt kun siellä olin kerran käymässä, kulmapöydässä istui kolmen miehen ja yhden naisen seurua. Saapuessani paikalle herrasmiehet sekä -nainen olivat tilaamassa jäätelöä, johon pieni aasialaisnainen vastasi: "Yksi euro, yksi euro."
Ja siitäkö ilo sitten repesi! Alkoi sellainen älämölö jäätelöstä - joka ihme kyllä maksoi? - että oksat pois. Yksi miehistä ei suoraan sanottuna meinannut pysyä housuissaan; ehkä ruoka oli hänelle hivenen liian tulista... (Perus)Suomalaisuutta parhaimmillaan/pahimmillaan.
Rehellisyyden nimissä täytyy kyllä mainita, että yksi heistä vaikutti romanilta tai muuten vain tavallista tummemmalta, mutta muuten he olivat valkolaisia. Kyllä hävetti - meinasin jo melkein pyytää naiselta anteeksi heidän puolestaan. Senkin rotupetturit!
NES (Nyt ehdin seurustella)
Pääsin viimein Kid Icaruksen läpi. Tuo yksi peli seisoo vakaana kuin vuori - vuori, joka erottaa pojat miehistä. Se on varmasti eräitä vaikeimpia pelejä Nintendo 8-bittisen historiassa (Ufourian lisäksi, totta kai).
Jokainen itseään kunnioittava pelimies varmasti muistaa, miten peli loppuu: Kun olet vetäissyt Medusaa pataan, saavut Palutenan luokse. Sitten yhtäkkiä - PAM! - Pitistä tulee täysi-ikäinen enkeli. Ja jos olet pelannut tarpeeksi hyvin, jumalatar antaa sinulle vielä suukon poskelle kerubien kirmaillessa ympäriinsä ja ripotellessa sydämiä.
Nyt olen vihdoin kasvanut mieheksi!
Jokainen itseään kunnioittava pelimies varmasti muistaa, miten peli loppuu: Kun olet vetäissyt Medusaa pataan, saavut Palutenan luokse. Sitten yhtäkkiä - PAM! - Pitistä tulee täysi-ikäinen enkeli. Ja jos olet pelannut tarpeeksi hyvin, jumalatar antaa sinulle vielä suukon poskelle kerubien kirmaillessa ympäriinsä ja ripotellessa sydämiä.
Nyt olen vihdoin kasvanut mieheksi!
perjantai 20. huhtikuuta 2012
Unplugged
Harvoin sitä tulee ostettua livealbumeita, mutta jostain syystä niitä aina kuitenkin kerääntyy omiin kokoelmiin. Vaikka en ihan hirveästi niistä edes pidä. DVD:t ovat sitten asia erikseen: ovathan ne huono korvike keikalle, mutta joskus kuitenkin ainoa keino nähdä bändi "livenä".
Nyt silti harhauduin hankkimaan Florence + the Machinen MTV Unplugged -albumin. Ja tietysti sen "deluxen", jonka mukana tulee sekä CD että DVD. Eikä se huono ole - paitsi ehkä se itse levy. Konsertti videolta katsottuna on ihan mielenkiintoinen varsinkin, kun en ole naista koskaan elävänä ehtinyt vielä näkemään.
Mutta se CD... Miksi livelevyjä edes nykyään enää julkaistaan? Sehän on sama kuin jos elokuvateattereissa näytettäisiin vielä Blade Runneria. Hetkinen? Miksi kuunnella samat biisit huonommin miksattuna ja yleisön kiljumisella, jotka sinulla jo onkin. Tässä tapauksessa ne ovat silti akustisina, mutta olisihan samat kappaleet myös voinut levyttää erikseen akustispainotteisina.
Muuten siis ihan jees kamaa paitsi, että en ymmärrä "Jacksonin" tarkoitusta; Josh Homme laulaa kyllä hyvin, mutta muuten hän on aika turha.
MTV Unplugged (cd)
***
MTV Unplugged (dvd)
****
Nyt silti harhauduin hankkimaan Florence + the Machinen MTV Unplugged -albumin. Ja tietysti sen "deluxen", jonka mukana tulee sekä CD että DVD. Eikä se huono ole - paitsi ehkä se itse levy. Konsertti videolta katsottuna on ihan mielenkiintoinen varsinkin, kun en ole naista koskaan elävänä ehtinyt vielä näkemään.
Mutta se CD... Miksi livelevyjä edes nykyään enää julkaistaan? Sehän on sama kuin jos elokuvateattereissa näytettäisiin vielä Blade Runneria. Hetkinen? Miksi kuunnella samat biisit huonommin miksattuna ja yleisön kiljumisella, jotka sinulla jo onkin. Tässä tapauksessa ne ovat silti akustisina, mutta olisihan samat kappaleet myös voinut levyttää erikseen akustispainotteisina.
Muuten siis ihan jees kamaa paitsi, että en ymmärrä "Jacksonin" tarkoitusta; Josh Homme laulaa kyllä hyvin, mutta muuten hän on aika turha.
MTV Unplugged (cd)
***
MTV Unplugged (dvd)
****
maanantai 16. huhtikuuta 2012
From the Mind of Me
Jätin sitten Lady Gagan konserttilipun ostamatta. Pahaa teki, mutta tehköön...
Liput olivat kieltämättä sen verran suolaisen hintaisia (ja niiden myynnissä sen verran pahoja sekoiluita), että katsoin parhaaksi laittaa hanskat naulaan. Olenhan menossa jo kesäkuussa katsomaan Kentiä ja elokuussa Björkiä - vielä ensimmäistä kertaa festareille, siis Flow'hun.
Kuulemma myös Anders Breivik oli itkenyt. Ehkä meillä on vielä toivoa. =') [Taikka sitten hänkin yritti turhaan saada lippuja Born This Way Balliin...]
Liput olivat kieltämättä sen verran suolaisen hintaisia (ja niiden myynnissä sen verran pahoja sekoiluita), että katsoin parhaaksi laittaa hanskat naulaan. Olenhan menossa jo kesäkuussa katsomaan Kentiä ja elokuussa Björkiä - vielä ensimmäistä kertaa festareille, siis Flow'hun.
Kuulemma myös Anders Breivik oli itkenyt. Ehkä meillä on vielä toivoa. =') [Taikka sitten hänkin yritti turhaan saada lippuja Born This Way Balliin...]
torstai 12. huhtikuuta 2012
Riitti
"Jos tajunnan ovet puhdistettaisiin, ilmenisi kaikki ihmiselle sellaisena kuin se on, äärettömänä."
- William Blake -
[Tästä Aldous Huxley nappasi otsikon esseelleen, josta taas The Doorsin Jim Morrison löysi nimen bändilleen. Vielä kun joku jaksaisi kertoa, mitä sanalla puhdistaa oikein tarkoitetaan...]
- William Blake -
[Tästä Aldous Huxley nappasi otsikon esseelleen, josta taas The Doorsin Jim Morrison löysi nimen bändilleen. Vielä kun joku jaksaisi kertoa, mitä sanalla puhdistaa oikein tarkoitetaan...]
tiistai 10. huhtikuuta 2012
Hugo Cabret
Peter Pan sisälläni hihkuu ilosta aina, kun se saa lukea jotakin niin hienoa kuin Brian Selznickin kirjat - tai nähdä jotakin niin perin lumoavaa kuin Martin Scorsesen ohjaama Hugo. Molemmat ovat kieltämättä sitä elokuvan (tai sitten kuvakirjan) taidetta koskettavimmillaan.
T'ähän mennessä Selznick on ehtinyt julkaista käsittääkseni vasta muutaman oman kirjan sekä kuvittaa lukuisia muita. Mutta minkälaisia kirjoja! Hugo Cabret onnistuu käytännössä luomaan kokonaisen uuden kirjallisuuden lajityypin. Ja hänen vielä toistaiseksi suomentamaton Wonderstruck onnistuu hiomaan sen timantinkirkkaaksi. Jos aikuinen mies ei pysty jälkimmäistä lukemaan kuivin silmin, niin vika ei todellakaan ole kyyneltiehyeissä.
Hugo Cabret on kirjana ihan kelpo kamaa, mutta vasta leffa räjäyttää sen lopullisen pankin. Scorsesen on aivan pakko rakastaa elokuvia henkeen ja vereen, sillä tuskin hän olisi ikipäivinä muuten tehnyt kyseisenkaltaista filmiä. Se on nimittäin yhtä taiteenlajin juhlaa alusta loppuun; vaikea tuota on edes haukkua lasten- tai perheleffaksi - olkoon se sitten elokuva ihmisyydestä.
Niin, ja unelmista: olivatpa ne sitten päähenkilö Hugon unelmia, tai yhden sivuhahmoista Georges Mélièsin, tai toisaalta Scorsesen omista - taikka lopulta minun itseni!
Hugo 3D (2012)
****
Hugo Cabret
***
Wonderstruck
****
T'ähän mennessä Selznick on ehtinyt julkaista käsittääkseni vasta muutaman oman kirjan sekä kuvittaa lukuisia muita. Mutta minkälaisia kirjoja! Hugo Cabret onnistuu käytännössä luomaan kokonaisen uuden kirjallisuuden lajityypin. Ja hänen vielä toistaiseksi suomentamaton Wonderstruck onnistuu hiomaan sen timantinkirkkaaksi. Jos aikuinen mies ei pysty jälkimmäistä lukemaan kuivin silmin, niin vika ei todellakaan ole kyyneltiehyeissä.
Hugo Cabret on kirjana ihan kelpo kamaa, mutta vasta leffa räjäyttää sen lopullisen pankin. Scorsesen on aivan pakko rakastaa elokuvia henkeen ja vereen, sillä tuskin hän olisi ikipäivinä muuten tehnyt kyseisenkaltaista filmiä. Se on nimittäin yhtä taiteenlajin juhlaa alusta loppuun; vaikea tuota on edes haukkua lasten- tai perheleffaksi - olkoon se sitten elokuva ihmisyydestä.
Niin, ja unelmista: olivatpa ne sitten päähenkilö Hugon unelmia, tai yhden sivuhahmoista Georges Mélièsin, tai toisaalta Scorsesen omista - taikka lopulta minun itseni!
Hugo 3D (2012)
****
Hugo Cabret
***
Wonderstruck
****
John Carter
Menin hurahtamaan jokin aika sitten totaalisesti John Carteriin - tuohon Edgar Rice Burroughsin luomaan avaruus-Tarzaniin. Ehkä asiaan vaikutti hieman myös se, että olin sitä ennen lukenut innolla joitakin Jules Vernen sekä H. G. Wellsin romaaneja. 1800-luvun seikkalufantasiaa parhaimmillaan...
John Carter on etelävaltiolainen herrasmies ja lisäksi kova pyssysankari sekä miekkamies. Joka ihme kyllä osaa arvostaa kunnon soturia oli tämä ihonväriltään sitten musta, punainen tai jopa vihreä. Perin edistyksellistä tuohon maailmanaikaan, sanon minä!
Ja kun hommasta lopulta saatiin se leffakin aikaiseksi - vuosisadan viiveellä tosin - heräsi kauan kadoksissa ollut, 12-vuotias pikkupoika sisälläni. En kieltämättä voi sietää nykyisin tehtailtavia ja 17-vuotiaita tyttöjä kosiskelevia massatuotteita; mutta kun kyseessä on vanha kunnon, rehellinen poikienviihde, niin olen kyllä myyty. Viime vuonna sitä tarjosi mm. uusin Tron, sitä ennen Avatar ja viimeisimpänä Tintin seikkailut.
Kirjat ovat hyvää keskiarvoa (ehkä jopa vähän leffaa parempia). Niiden suomennos on toisaalta aivan karmeaa työtä - tyopja vilisee niin paljon, että tuntuu ihmeelliseltä, ettei kukaan ole jaksanut niitä oikolukea. Kannet ovat kuitenkin sen verran makeannäköiset, että niihin on helppo kirjastossa kautta kirjakaupassa tarttua. Koska tätä saa taas lisää?
John Carter 3D (2012)
****
JC: Marsin sankari
****
JC: Marsin jumalat
***
John Carter on etelävaltiolainen herrasmies ja lisäksi kova pyssysankari sekä miekkamies. Joka ihme kyllä osaa arvostaa kunnon soturia oli tämä ihonväriltään sitten musta, punainen tai jopa vihreä. Perin edistyksellistä tuohon maailmanaikaan, sanon minä!
Ja kun hommasta lopulta saatiin se leffakin aikaiseksi - vuosisadan viiveellä tosin - heräsi kauan kadoksissa ollut, 12-vuotias pikkupoika sisälläni. En kieltämättä voi sietää nykyisin tehtailtavia ja 17-vuotiaita tyttöjä kosiskelevia massatuotteita; mutta kun kyseessä on vanha kunnon, rehellinen poikienviihde, niin olen kyllä myyty. Viime vuonna sitä tarjosi mm. uusin Tron, sitä ennen Avatar ja viimeisimpänä Tintin seikkailut.
Kirjat ovat hyvää keskiarvoa (ehkä jopa vähän leffaa parempia). Niiden suomennos on toisaalta aivan karmeaa työtä - tyopja vilisee niin paljon, että tuntuu ihmeelliseltä, ettei kukaan ole jaksanut niitä oikolukea. Kannet ovat kuitenkin sen verran makeannäköiset, että niihin on helppo kirjastossa kautta kirjakaupassa tarttua. Koska tätä saa taas lisää?
John Carter 3D (2012)
****
JC: Marsin sankari
****
JC: Marsin jumalat
***
perjantai 6. huhtikuuta 2012
This Should Be the Place
Seuraa kymmenen sanan elokuva-arvio This Must Be the Place -leffasta. (Kuva liittyy tapaukseen...)
Robert Smith -lookaliken Amerikan roadtrip elämän pieniä hyviä hetkiä etsimässä.
This Must Be the Place (2011)
****
Robert Smith -lookaliken Amerikan roadtrip elämän pieniä hyviä hetkiä etsimässä.
This Must Be the Place (2011)
****
keskiviikko 4. huhtikuuta 2012
Feissarin päiväkirja IV
Sain potkut. (Oikeastaan sain lähteä omasta tahdostani - ero, jolla on suurta merkitystä ainakin itselleni.)
[Tulee mieleen kuukauden kestänyt suhteeni erään liettualaisen tytön kanssa. Miten voi olla, että kuukaudessa ehdit kokea elämäsi rakkauden ja myös menettää sen. Tai saada ensimmäisen työpaikkasi ja potkut siitä...]
[Tulee mieleen kuukauden kestänyt suhteeni erään liettualaisen tytön kanssa. Miten voi olla, että kuukaudessa ehdit kokea elämäsi rakkauden ja myös menettää sen. Tai saada ensimmäisen työpaikkasi ja potkut siitä...]
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)