Feissarin päiväkirja II

Kieltämättä olin viime maanantaisen työvuoron jälkeen jo lähes täydellisen kypsä laittamaan hanskani naulaan. Tosin eilinen antoi itselleni taas lisää ajattelemisen aihetta, joten tuskin tässä(kään) asiassa kannattaa tehdä liian hätiköityjä päätöksiä.

Maanantai nimittäin meni seuraavissa merkeissä: Alkoi pikkuhiljaa tuntua siltä, että feissaus on monelle yhtä paha asia kuin jos myisi huumeita pikkulapsille. Moni tuntui pitävän meitä - järjestö X:n feissareita - yhtä pirullisina kuin esimerkiksi uusnatseja. Noh, kyllä hulluja maailmassa riittää; itse vain sain heistä yli oman osuuteni kyseisenä päivänä.

Mutta heti seuraavalla kerralla eli keskiviikkona oli kuin synkin yö olisi vaihtunut kirkkaimmaksi päiväksi. Sitähän sanotaan, että ennen aamuruskoa on aina kaikkein pimeintä. En voisi enempää allekirjoittaa kyseistä väittämää. Onnistuin nimittäin keräämään yhteensä vuoroni aikana hulppeat 30 euroa hyväntekeväisyyteen. Eikä kyse todellakaan ole pelkästä rahasta - ihmiset myös kohtelivat minua aivan eri tavalla kuin aikaisemmin.

Joten ehkä minun pitää antaa itselleni hieman armoa ja kokeilla tätä vähän kauemmin - ja vasta sitten tehdä lopulliset johtopäätökseni asian suhteen.

Kohu-uutinen II

Eilen korviini sattui kantautumaan, että kaduilla huhutaan seuraavaa:

Väitetään, että Putinilla olisi seksisuhde Halosen kanssa - ja jos tämä ei olisi jo tarpeeksi - hänellä on vastaavanlaiset viritelmät myös Merkelin kanssa.

Aluksi itseni valtasi suunnaton epäusko asiaa kohtaan, mutta hetken mietittyäni juttu alkaa tuntua aina vain uskottavammalta. Eihän kukaan voisi tällaista keksiä - eihän?

Pariisin syys

Kun nyt kerran olen kuuntelemassa Pariisin kevään uutukaista Kaikki on satua, niin voisinhan minä siitä muutaman sanan tänne rustata. Vaikka kieltämättä ei kyllä yhtään haluttaisi.

Levy on nimittäin suuri pettymys. Nimen, kannen sekä ensisinglen Saaren perusteella odotin jonkinlaista kentmäistä, musiikillista siirtymää Vapen & Ammunitonista Du och Jag Dödeniin - mutta sainkin Tillbaka till Samtidenin. Tai voisinkin melkein sanoa - gulp! - että tulinpa hankkineeksi taas kerran yhden Night of Huntersin levyhyllyyni pölyttymään.

Kyseistä albumia on jo ehditty kehua Pariisin kevään parhaaksi - ainakin yksi kirjoittaja oli tätä mieltä. On sitä haukuttu jopa kyseisen poppoon kypsimmäksi, vakavimmaksi sekä täyteläisimmäksi kokonaisuudeksi. Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että kevät todellakin on nyt ohi, ja puista ovat lehdet pudonneet.

Ehkä ei ollut aivan paras idea muuttaa Kevättä yhden miehen hullusta studioprojektista, esiintyväksi livebändiksi ja tästä luonnollisesti ihka oikeaksi orkesteriksi. Pariisin keväässä oli vain kahdella ensimmäisellä albumilla jotakin niin vastustamattoman mielipuolista (sekä raikkaan maanista), että siihen oli vain mahdoton olla rakastumatta.

Tällä hetkellä tarjolla on kuitenkin vain kädenlämpöistä musiikkia. Kenties tästä vielä muutama ihan kiva pikkuhitti irtoaa iPodini ratoksi - mutta muuten en nyt vain jaksaisi oikein lämmetä. Huokaus. Väsyttää...

Pariisin kevät: Kaikki on satua

**

25.2. 21:00

"I'm afraid. I'm afraid, Dave. Dave, my mind is going. I can feel it. I can feel it. My mind is going. There is no question about it. I can feel it. I can feel it. I can feel it. I'm a... fraid."

Deitti-ilmoitus II

Etsitään naista, jolla on kaksi jalkaa ja reikä siinä keskellä.

Sekä kaksi kättä että sydän niiden välissä...

Feissarin päiväkirja

Kahden koulutuspäivän sekä puolentoista työvuoron jälkeen voin tunnustaa, että feissaaminen ei ole helppoa. Ja vaikka olenkin töissä järjestö X:llä, jonka pitäisi kaikin puolin olla hyvämaineinen omalla alallaan, ihmisiä on suhteellisen vaikea saada pysäytetyksi. Tuntuu melkein siltä, että on helpompi kymmenen ihmisen kanssa hetken juteltuaan saada yksi heistä kirjoittamaan valtakirja - kuin saada sadasta ihmisestä edes kymmenen pysähtymään hetkeksi.

Ensimmäisen päivän saldoni oli suklaalevy, jonka sain vasta työajan jälkeen - ei, en ota lahjuksia. Toisena päivänä onnistuin feissaamaan kokonaiset yksi ihmistä mukaan toimintaan. Elämäni ensimmäinen kuukausilahjoittaja tuntuikin kieltämättä aikamoisen makialta. Tosin ehdin sitä ennen feissata itseni mukaan, joten käytännössä se oli toinen. Hieno juttu silti. Tuntuu, että kaduilla liikkuu nykyisin vain ihmisiä, joilla on kiire - ehkä he ovat juuri niitä samoja henkilöitä, jotka juoksevat aina lähtevään metroon - sekä jo jossakin hyväntekeväisyydessä mukana olevia.

Peace and out!

Kirje nuorelle runoilijattarelle

"Jos sinulla on aikaa kirjoittaa romaania seuraavat viisikymmentä vuotta, niin miksi käyttäisit siihen vain yhden ainoan kuukauden elämästäsi?"

- Rainer Maria Rilke ei kun siis Minä -

Drive

Biisi, jonka haluaisin kuulla juuri ennen kuolemaani:

 http://www.youtube.com/watch?v=-DSVDcw6iW8

Tässä taas kappale, jota haluaisin kuunnella vielä eläessäni...

 http://www.youtube.com/watch?v=MV_3Dpw-BRY

Nimetön

"Kaikkihan me olemme vampyyreitä - mutta toiset meistä kävelevät kirkkaassa päivänpaisteessa, toiset vain kuunloisteessa."

- Minä aka Dharmapummi -

Alaviite Päivän aforismiin

"Rakkaus on ikuista", sanoi jätetty nainen.

"Elämä voittaa", sanoi syöpään kuoleva mies.

Päivän aforismi V

"Sisäinen kauneus on kaikkein tärkeintä", sanoi huippumalli.

"Seksi on yliarvostettua", sanoi miespuolinen pornotähti.

"Jokaisella on varaa hyvään ruokaan", sanoi michelin-ravintolan keittiömestari.

"En tee tätä ihmisten palvonnan tähden", sanoi maailman myydyin pop-tähti.

"Voisin lopettaa juomisen vaikka heti", sanoi alkoholisti.

"Kyllähän jokainen osaa kirjoittaa", sanoi kirjailija.

Rahan arvosta osa II

Olin istumassa veljeni ja hänen kaverinsa kanssa kahvilassa - joka tosin oli varustettu näköalalla. Kiskoimme siellä kaksin käsin kahvia sekä pirtelöä, joihin minulla meni yhteensä kahdeksisen euroa. Teimme sitä siksi, että kellään ei ollut vielä nälkä. Kulutimme siis aikaa...

Ja kun parin tunnin kuluttua sitten jokaisen vatsa alkoi pikkuhiljaa kurnia, suuntasimme syömään. Sitten maksoimme noin kahdeksan euroa per kappale buffeesta: sitä luonnollisesti sai syödä niin paljon kuin vain jaksoi. Itse valitsin thai-buffeen, sillä rakastan nuudeleita ja tofua; veljeni ja hänen kaverinsa valitsivat intialaisen vaihtoehdon. En nyt yritä vetää tässä mitään johtopäätöksiä.

Syömisen jälkeen veljeni ystävän alkoi tehdä mieli kiinalaista teetä, jota sitten lähdimme jäljittämään kaupungista. Lopulta löysimme teehuoneen - jonka nimeä en tässä paljasta - mistä ystävä sai ostettua noin 100 grammaa kahta eri teelaatua, hintaan 17,50. Itse kauhistelin mielessäni kyseistä summaa. Tämän jälkeen menimme vielä yksille.

Kun lopulta pääsin kotiini ja avasin tietokoneen, päätin satunnaisen surffailun lomassa tilata lipun Pariisin kevään keikalle. Kyseinen lysti tuli kustantamaan varausmaksuineen tasan 17 ja puoli. Itse pidin tätä jopa suhteellisen edullisena kauppana. Miten voi olla, että sama summa on toisessa yhteydessä paljon ja toisessa vähän? Ja jos tämä kaveri saa samat kicksit hyvästä teestä kuin minä keikasta, niin mikä minä olen sanomaan.

Tähtien sotaveteraani

Kiitos!

1977-2005

Tähtien sodan veteraani...

1999-2012

Kuvajournalismia II

Olkoon tämä visuaalinen levyarvostelu: (Kenties kirjoitan muutaman sanan sitten myöhemmin.)

Kuvassa siis PMMP:n 2000-luku. Taustalla oma hiano kettulakanani... ^_^

Rahasta, sen arvosta sekä käyttötarkoituksista

Kävin tuossa männäpäivinä syömässä nimeltä mainitsemattomassa pikaruokaravintolassa. Noh, paljastetaan nyt kuitenkin sen verran, että siellä tarjottiin "submarine sandwichejä" - hohohoo!

Ruoka oli taas kerran oikein maittavaa, mutta suorastaan hätkähdin siinä vaiheessa, kun "lasku" tuli. Se oli nimittäin yli yhdeksän euroa! Kääk! sanoisi Aku Ankka. Kääk!!! Eikä siinä vielä mitään, mutta kun veljeni - joka on köyhä kuin intialainen kirkonrotta - vei minut toiseen nimeltä mainitsemattomaan ruokakauppaan, sain käytännössä kassillisen sapuskaa vastaavalla summalla. Sen jälkeen on mennyt pari päivää kokkaillessa kyseisiä eineksiä ja tyhjennellessä puolitäyttä jääkaappia. Että kysynpä vain, onko tässä mitään järkeä?

Raha tuli mieleeni toisen kerran, kun sairastuin aivan tavalliseen flunssaan. Ehdin jo aikaisemmin ostaa troppia vaivoihini, mutta ne eivät tuntuneet ollenkaan auttavan. Sitten toisella kerralla pistin vajaan viisitoista euroa lääkkeisiin, jotka ovat tehonneet hieman paremmin. Sitä ennen ehdin kuitenkin tuhlaamaan saman summan PMMP:n "2000-luku"-kokoelmaan. Mitä tästä voidaan siis päätellä? Ehkä seuraavaa: Ihminen tarvitsee elääkseen kolmea asiaa; ruokaa, unta sekä rock 'n' rollia, sillä muuten elämä ei vain ole elämisen arvoista...

Finnish Blog

"Soini protesti: 'Ovi käy!'

Zyskowicz: Lapsellista"

"Soinin erikoinen tempaus - lopettaa ruotsin puhumisen"

"Teinitytölle kasvoi jättirinnat"

"Nuorella naisella kaksi vaginaa: menetti neitsyydenkin kahdesti"

"Teinityttö tuomittiin 9-vuotiaan murhasta - 'Se oli mahtavaa. LOL.'"

[Otsikot kerätty Iltalehden nettisivuilta torstaina 9.2.2012.

Nyt tämä blogi on saavuttanut oman aallonpohjansa...]