Kun nyt kerran olen kuuntelemassa Pariisin kevään uutukaista Kaikki on satua, niin voisinhan minä siitä muutaman sanan tänne rustata. Vaikka kieltämättä ei kyllä yhtään haluttaisi.
Levy on nimittäin suuri pettymys. Nimen, kannen sekä ensisinglen Saaren perusteella odotin jonkinlaista kentmäistä, musiikillista siirtymää Vapen & Ammunitonista Du och Jag Dödeniin - mutta sainkin Tillbaka till Samtidenin. Tai voisinkin melkein sanoa - gulp! - että tulinpa hankkineeksi taas kerran yhden Night of Huntersin levyhyllyyni pölyttymään.
Kyseistä albumia on jo ehditty kehua Pariisin kevään parhaaksi - ainakin yksi kirjoittaja oli tätä mieltä. On sitä haukuttu jopa kyseisen poppoon kypsimmäksi, vakavimmaksi sekä täyteläisimmäksi kokonaisuudeksi. Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että kevät todellakin on nyt ohi, ja puista ovat lehdet pudonneet.
Ehkä ei ollut aivan paras idea muuttaa Kevättä yhden miehen hullusta studioprojektista, esiintyväksi livebändiksi ja tästä luonnollisesti ihka oikeaksi orkesteriksi. Pariisin keväässä oli vain kahdella ensimmäisellä albumilla jotakin niin vastustamattoman mielipuolista (sekä raikkaan maanista), että siihen oli vain mahdoton olla rakastumatta.
Tällä hetkellä tarjolla on kuitenkin vain kädenlämpöistä musiikkia. Kenties tästä vielä muutama ihan kiva pikkuhitti irtoaa iPodini ratoksi - mutta muuten en nyt vain jaksaisi oikein lämmetä. Huokaus. Väsyttää...
Pariisin kevät: Kaikki on satua
**
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti