Kieltämättä olin viime maanantaisen työvuoron jälkeen jo lähes täydellisen kypsä laittamaan hanskani naulaan. Tosin eilinen antoi itselleni taas lisää ajattelemisen aihetta, joten tuskin tässä(kään) asiassa kannattaa tehdä liian hätiköityjä päätöksiä.
Maanantai nimittäin meni seuraavissa merkeissä: Alkoi pikkuhiljaa tuntua siltä, että feissaus on monelle yhtä paha asia kuin jos myisi huumeita pikkulapsille. Moni tuntui pitävän meitä - järjestö X:n feissareita - yhtä pirullisina kuin esimerkiksi uusnatseja. Noh, kyllä hulluja maailmassa riittää; itse vain sain heistä yli oman osuuteni kyseisenä päivänä.
Mutta heti seuraavalla kerralla eli keskiviikkona oli kuin synkin yö olisi vaihtunut kirkkaimmaksi päiväksi. Sitähän sanotaan, että ennen aamuruskoa on aina kaikkein pimeintä. En voisi enempää allekirjoittaa kyseistä väittämää. Onnistuin nimittäin keräämään yhteensä vuoroni aikana hulppeat 30 euroa hyväntekeväisyyteen. Eikä kyse todellakaan ole pelkästä rahasta - ihmiset myös kohtelivat minua aivan eri tavalla kuin aikaisemmin.
Joten ehkä minun pitää antaa itselleni hieman armoa ja kokeilla tätä vähän kauemmin - ja vasta sitten tehdä lopulliset johtopäätökseni asian suhteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti