Kävin tuossa männäpäivinä syömässä nimeltä mainitsemattomassa pikaruokaravintolassa. Noh, paljastetaan nyt kuitenkin sen verran, että siellä tarjottiin "submarine sandwichejä" - hohohoo!
Ruoka oli taas kerran oikein maittavaa, mutta suorastaan hätkähdin siinä vaiheessa, kun "lasku" tuli. Se oli nimittäin yli yhdeksän euroa! Kääk! sanoisi Aku Ankka. Kääk!!! Eikä siinä vielä mitään, mutta kun veljeni - joka on köyhä kuin intialainen kirkonrotta - vei minut toiseen nimeltä mainitsemattomaan ruokakauppaan, sain käytännössä kassillisen sapuskaa vastaavalla summalla. Sen jälkeen on mennyt pari päivää kokkaillessa kyseisiä eineksiä ja tyhjennellessä puolitäyttä jääkaappia. Että kysynpä vain, onko tässä mitään järkeä?
Raha tuli mieleeni toisen kerran, kun sairastuin aivan tavalliseen flunssaan. Ehdin jo aikaisemmin ostaa troppia vaivoihini, mutta ne eivät tuntuneet ollenkaan auttavan. Sitten toisella kerralla pistin vajaan viisitoista euroa lääkkeisiin, jotka ovat tehonneet hieman paremmin. Sitä ennen ehdin kuitenkin tuhlaamaan saman summan PMMP:n "2000-luku"-kokoelmaan. Mitä tästä voidaan siis päätellä? Ehkä seuraavaa: Ihminen tarvitsee elääkseen kolmea asiaa; ruokaa, unta sekä rock 'n' rollia, sillä muuten elämä ei vain ole elämisen arvoista...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti