Olin istumassa veljeni ja hänen kaverinsa kanssa kahvilassa - joka tosin oli varustettu näköalalla. Kiskoimme siellä kaksin käsin kahvia sekä pirtelöä, joihin minulla meni yhteensä kahdeksisen euroa. Teimme sitä siksi, että kellään ei ollut vielä nälkä. Kulutimme siis aikaa...
Ja kun parin tunnin kuluttua sitten jokaisen vatsa alkoi pikkuhiljaa kurnia, suuntasimme syömään. Sitten maksoimme noin kahdeksan euroa per kappale buffeesta: sitä luonnollisesti sai syödä niin paljon kuin vain jaksoi. Itse valitsin thai-buffeen, sillä rakastan nuudeleita ja tofua; veljeni ja hänen kaverinsa valitsivat intialaisen vaihtoehdon. En nyt yritä vetää tässä mitään johtopäätöksiä.
Syömisen jälkeen veljeni ystävän alkoi tehdä mieli kiinalaista teetä, jota sitten lähdimme jäljittämään kaupungista. Lopulta löysimme teehuoneen - jonka nimeä en tässä paljasta - mistä ystävä sai ostettua noin 100 grammaa kahta eri teelaatua, hintaan 17,50. Itse kauhistelin mielessäni kyseistä summaa. Tämän jälkeen menimme vielä yksille.
Kun lopulta pääsin kotiini ja avasin tietokoneen, päätin satunnaisen surffailun lomassa tilata lipun Pariisin kevään keikalle. Kyseinen lysti tuli kustantamaan varausmaksuineen tasan 17 ja puoli. Itse pidin tätä jopa suhteellisen edullisena kauppana. Miten voi olla, että sama summa on toisessa yhteydessä paljon ja toisessa vähän? Ja jos tämä kaveri saa samat kicksit hyvästä teestä kuin minä keikasta, niin mikä minä olen sanomaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti