Mistäköhän sitä kirjoittaisi... Runoudesta, naisista - vaiko kenties musiikista? Koska olen perin laiskalla tuulella, taidanpa tyytyä jälkimmäiseen. Viime kuussa tulin kirjoittaneeksi elämäni kolmesta parhaasta minuutista. Itse asiassa taisin tehdä sen peräti kahdesti, joten nyt ajattelin kertoa niistä kuudesta minuutista. Yrittäkää pysyä hereillä.
Kun on puhe Tori Amosista, on vaikea valita yhtä tiettyä biisiä, joka olisi vaikuttanut elämääni eniten. Voisin helposti mainita Winterin; sen kertosäkeen osaan jopa ulkoa - ja jota olen toisinaan laulanut jollekin lyylille. Viime aikoina päässäni on tosin soinut aivan eri kipale, nimittäin A Sorta Fairytale. Kun ensi kertaa näin kyseisen kappaleen musavideon, suorastaan inhosin sitä. Nyt en voi yksinkertaisesti kuunnella tuota biisiä näkemättä päässäni tätä videota. Katsokaa se itse! Olen myös huomannut, että kun iPod Shufflestani tulee silloin tällöin Fairytale, hyräilen huomaamattani kertosäettä.
Toinen elämääni suuresti vaikuttanut levytys on Bob Dylanin Changing of the Guards. Tällä kertaa puhun kuitenkin siitä tehdystä coverista. Hyvä cover-versio voi monasti olla jopa alkuperäistä parempi - tai jos ei parempi - niin ainakin sen verran erilainen, että se tuntuu kokonaan uudelta. Tällainen on juuri Patti Smithin versio Guardsista. Ja jos alkuperäisessä on kerran saksofonia sekä mustaa naiskuoroa, niin jälkimmäisessä on pelkkä akustisen kitaran liidaama bändi. Ah, täydellistä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti