Kerran, eräänä päivänä istuin raitiovaunupysäkillä. Viereeni istahti mustiinpukeutunut mies. Hän poltti sikareitaan. Hän tervehti minua, minä tervehdin totta kai takaisin. Kumpikaan ei sanonut sen jälkeen sanaakaan. Hän puhui. En ymmärtänyt häntä. Hän poltti taas sikariaan. "Kaunis päivä." Tästä sain selvää. Mies poltti tupakkansa loppuun. Hän kaivoi taskuaan. Siellä oli tyhjä aski, toinenkin. Hän laittoi ne takaisin taskuunsa. Seuraavaksi sieltä tuli pari viidenkympin seteliä. Hän laittoi myös ne takaisin. Sitten nousin ylös. Ratikkani tuli.
Comte de Lautréamont: Maldororin laulut
*****
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti