perjantai 17. elokuuta 2012

Elämäni kuusi parasta minuuttia (osat VII & VIII)

Harmi, ettei itsestäni koskaan tullut esiintyvää taiteilijaa. Tuntuu kuin olisin menettänyt jotakin; musiikki on nimittäin niin suuri osa elämääni, etten voisi kuvitellakaan eläväni ilman sitä. Tosin voi olla, että siinä tapauksessa en voisi kuluttaa sitä näin runsaasti...

Ensimmäinen biisi on Daft Punkin Around the World. Ehkä kyseisen bändin ensimmäisiä kappaleita, jotka ovat oikeasti saaneet jalkani vipattamaan - suoranainen klassikko. En muuten niin hirveästi perusta Homework-albumista, mutta tämä kyseinen kipale (ja ehkä lisäksi Da Funk) ovat mukavia poikkeuksia muuten tasapaksusta massasta. Mikä onni, etteivät "typerät hyypiöt" jatkaneet ekan levynsä musiikillista linjaa, sillä siinä tapauksessa he olisivat voineet hyvinkin kuulostaa Justicelta. Kenties he olisivat jopa ryhtyneet kasvattamaan viiksiä, yök!

Toiseksi biisiksi voisin valita Bob Dylanin Hurricanen. Edellisellä kerrallahan käsittelin jo Changing on the Guardsin, mutta tosin Patti Smithin versiona siitä. En muista, että kukaan olisi kyseisestä kappaleesta coveria vielä mennyt levyttämään. Ja hyvä niin, sen verran tiukkaa settiä alkuperäinen raita nimittäin on. Kukapa ei tuntisi kipaleen taustalla olevia tapahtumia, joten turha niitä on tässä alkaa kertaamaan. Hurricane on ehkä Bobbyn eniten "country" kappale (jos ei oteta lukuun imelää Lay, Lady, Laytä). Keep on rolling, Robert!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti