Olipa kerran mummo. Hän oli ihan pieni mummo. Hän käveli eräänä päivänä kauppaan, sillä hänen piti ostaa suolakurkkuja. Matkalla hän näki kaksi leikkivää tyttöä. Tytöt hyppäsivät narua - siis kukaan ei varsinaisesti hyppinyt, sillä kumpainenkin piti kiinni narun päistä. Kun mummo sitten lähestyi näitä tyttöjä, muuttuivat nämä äkkiä kissoiksi. Kissat juoksivat mummon jalkoihin, jolloin tämä kompastui. Mummon hampaissaan pitelemä dynamiittipötkö räjähti, jolloin mummon hampaat lensivät taivaan tuuleen.
Lopulta mummo pääsi kömpimään ylös maasta. "Mihin minun olikaan tarkoitus olla menossa?" mummo mietti. "Ai niin, kauppaanhan tässä olinkin matkalla." Mummo jatkoi matkaansa ja tuli kaupalle. Hän kysyi myyjältä oliko hänellä hampaita myytävänä. Myyjä vastasi, ettei ollut. Sen sijaan hän myi suolakurkkuja. "No", vastasi mummo, "jos laitettaisiin sitten niitä." Kun mummo oli saanut kurkkunsa, hän sovitti niitä hampaidensa tilalle. Hyvinhän ne sopivat, joten mummo jatkoi onnellisena tietään kotiinsa.
Parin viikon päästä mummo kuitenkin kuoli, sillä hampaat (eli suolakurkut) olivat tulehtuneet sekä märkineet. Mummo haudattiin koruttomasti Pietarin hautausmaalle; arkkua kantoivat nuo kaksi kissaa, jotka olivat aikaisemmin olleet leikkiviä pikkutyttöjä. Sen pituinen se.
[Tämän takia en koskaan enää käy Venäjällä...]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti