On se kummallista: Saatat pitää jotakin levyä mestariteoksena, mutta parin kuukauden päästä huomaatkin, ettet ole soittanut sitä ensi-innostuksen jälkeen kertaakaan. Toista albumia saatat suorastaan inhota alussa, mutta lopulta soitatkin sitä taukoamatta.
Jälkimmäisestä käy hyvin esimerkkinä PMMP:n Rakkaudesta. Kun laitoin sen ensimmäisen kerran levysoittimeeni, huomasin puolivälissä näppäileväni äitini puhelinnumeroa kännykkääni. Nyt joka kerta, kun jokin levyn biiseistä soi iPodissani, en voi olla tuntematta suurta sykähdystä sielussani.
Erityisesti Rakkaalleni-kappale onnistuu koskettamaan minua joka ikinen kerta, kun vain kuulen sen. Pidän myös suuresti Korkeasaaren sanoituksista; Kela-rahan saapuminen on myös allekirjoittaneelle aina suuri ilon aihe. Harvinaisen vaikea minun on kuitenkin lämmetä Jeesus ei tule oletko valmis -kipaleelle, vaikka se saattaakin olla levyn poliittisinta antia.
Etukäteen parjattu sekä hehkutettu Heliumpallo muodostuu myös hyväksi perussinkuksi. Ei ehkä se levyn suurin hitti, mutta ei pahin pohjanoteerauskaan. Se, että levykäinen loppuu kappaleeseen nimeltään Toivo, on ainakin itselleni henkilökohtaisesti merkittävä alaviite. Levyä tuntuu hallitsevan ylitsevuotava positiivisuus, mikä ei tietenkään ole yhtään huonompi juttu...
PMMP: Rakkaudesta
*****
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti