Hei, kuule! Kun mä ja mun frendit oltiin Hakiksessa Tokoinrannassa viettämässä iltaa, niin samalla kun päivä alkoi hämärtyä, rupesi jengi sekoamaan entistä enemmän. Masa joi ihan hitosti viinaa; se oli lopulta tosi lärvit. Hessu veti jotain ihme nappeja, jotka sai sen suun vaahtoamaan. Keke piikitti joitakin omia mömmöjään - se tykitti ne kiveksiin, ihan vain siksi, ettei sen mutsi huomais mitään. Oli siinä joku Lissukin, mutta se oli jo aivan hiton pihalla. Mutta entäs mä sitten! Mä olin kaikista eniten sekaisin: mä luin Charles Baudelairen Pahan kukkia.
Charles Baudelaire (toim. Antti Nylén):
Pahan kukat (Les fleurs du mal)
*****
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti