Sankarimme Dharmapummi oli tapansa mukaan kulkemassa kohti opintojaan temppelissä. Matkallaan hän ajatteli oikaista ostoskeskuksen läpi - kyllä, Tiibetissä on nykyisin kauppakeskuksia. Tai sitten tarinamme ei tapahdukaan siellä... Oli miten oli, hänellä oli rahat välissä, joten hän toivoi saavansa joitakin ilmaisia maistiaisia. Keskuksesta ei kuitenkaan herunut mitään, joten pettyneenä hän asteli opinahjoonsa.
Hänen mahansa kurni oikein pahan kerran. Sitten paikalle asteli eräs hänen naispuolinen kollegansa; tämä tarjosi omista eväistään Pummille piirakkaa. Munkki kiitti ja otti lahjan ilolla vastaan. Piirakan syötyään hänen oli vieläkin hieman nälkä. Hetken kuluttua paikalle saapui myös toinen nunna, joka puolestaan tarjosi hänelle munan. Nyt Dharmapummi sai vatsansa täyteen.
Alkoi opetus. Vuorossa oli sankarimme eniten vihaama opettaja. Mutta kun hän kuunteli miehen opetusta, hän tajusi, että näiden kahden vuoden aikana tämä henkilö oli ollut hänen suurin opettajansa sekä mestarinsa. Hän kumarsi syvään tämän buddha-luonnolle. Kotimatkalla munkki kirjoitti seuraavan haikun (jonka nimi on "Elämä"):
syys sekä talvi
elämän kevät, kesä
& sydänkesä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti