Rare Exports

Juuri kun Holloweenista selvittiin, niin seuraavaksi on X-mas tulossa. Joulunaika on kaiketi virallisesti alkanut, sillä glögit ovat saapuneet kauppoihin, Hartwall pullottaa taas kerran jouluomenan makuista limonadia ja Rare Exports löytyy jo dvd:nä Makuunista. Eihän siinä mennyt kuin kuukautta ja yhtä päivää vajaa vuosi.

Noh, kun sen nyt vihdoin sain käsiini - ja olihan sitä tosiaan odotettukin - päätin rustata pari sanaa tänne ihan teidän pienten tonttujen iloksi. Tuskin Suomesta löytyy yhtään kohdeyleisöön sopivaa henkilöä (+15 miestä), joka ei olisi kuullut tästä pähkähullusta kotimaisesta seikkailusta. En usko, että naiskunta hirveästi kyseiselle filkalle lämpenee, mutta mikä minä olen sanomaan.

Se on kuitenkin merkillepantavaa, että elokuvasta ei toden totta löydy yhden ainutta naisroolia. Kyseessä lienee vähän sama efekti kuin Tintissä. Naiset olisivat vain pahasti kaiken sen mähinän ja mättämisen tiellä; kun kerran pistetään latoa lakoon dynamiitilla ynnä muilla ilotulitteilla. (Aina niitä saa sitä paitsi olla pelastamassa.) Luvassa on nimittäin sen verran äijämäistä menoa, että Jone Nikulaa sekä Jouni Hynystä varmasti hirvittää.

Ei mutta jos hetkeksi vakavoidutaan, niin onhan kyseessä harvinaisen laadukasta elokuvaviihdettä (noin kotimaiseksi filmiksi). Itse en muista innostuneeni näin yhdestäkään suomileffasta sitten Jadesoturin. Ja onhan leffan cast jotakin aivan mahtavaa: Tommi "Corto Maltese" Korpelan karisma sekä posket, joilla voisi raastaa juustoa. Jorma ja Onni Tommilan näyttelemät isä ja poika. Sekä hieman komediapuolta à la Piiparinen.

Eikä filmi todellakaan ole mikään täydellinen tapaus. Itse pidin huomattavasti enemmän aiemmista lyhäreistä, jotka löytyvätkin extroina samalta devarilta. Leffa kärsii ehkä ainoastaan siitä, että materiaalia ei ole ihan kokoillanelokuvan mitoiksi - vaikka kyseessä tosin on alle puolitoistatuntinen pläjäys. Kyseiset lyhytelokuvat vain ovat yllättävyydessään sekä tiiviydessään jotakin aivan ennennäkemätöntä.

Rare Exports (2010)

****