Oletko koskaan miettinyt vaihtoehtoa, rakas lukijani, etten olisikaan sitä, miltä vaikutan. Että en olisikaan ihminen, vaan humanoidi. Humanoidi, joka vain esiintyisi ihmisenä. Tai kenties sinä et olekaan ihminen; ehkäpä se oletkin juuri sinä, joka tässä on se humanoidi - mutta et vain tiedä sitä itse. "Sen on pakko olla toinen meistä."
Näin paranoidisiin tunnelmiin tiivistyy hyvin The Thingin perusolettama. Sekä sen alkuperäisen Who Goes There? -novellin (jonka on kirjoittanut tuikituntematon heppu nimeltään John W. Campbell) että molempien siitä tehtyjen elokuvasovitusten (joiden kummankin nimi sattuu olemaan sama). Onhan siitä tehty kolmaskin leffa joskus viisikymmentäluvulla, mutta sitä tuskin kukaan on edes nähnyt - joten jätän sen suosiolla väliin.
The Thingistä monelle tullee varmasti ensimmäisenä mieleen Kurt Russell - ja mikäs siinä! Kuinka moni voi kuitenkaan myöntää, että olisi varsinaisesti lukenut kyseisen pätkän. Itse olikin pakko kaivaa kirjaston kätköistä se alkuperäinen novelli - vaiko peräti lyhytromaani? - jotta saisin jonkinlaista perspektiiviä tähän kauhupätkien kauhupätkään. Ja ei se yhtään hullumpi ollut, kun ottaa huomioon, että juttu on julkaistu jo niinkin varhain kuin vuonna 1938.
Ja koska Hollowoodista puuttuu nykyään tyystin tuoreet ideat, niin on pakko sitten käydä ryöstelemässä hautoja: Tällä kertaa sieltä kaivettiin esiin muotoamuuttava muukalainen. Pääosaan vaihdettiin nainen (Mary Elizabeth Winstead, jonka jotkut muistanevat Scott Pilgrimistä). Ja koko juttu päivitettiin 2010-luvulle - inhoja 3D-efektejä tietenkään unohtamatta, yökötys!
Hitto, parasta koko leffassa olivat ne norjalaiset. Puolestani vaikka koko filmi olisi voitu tehdä norjankielellä tunnelman siitä yhtään kärsimättä.
The Thing (2011)
***
John W. Campbell: Olento
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti