Kirje kollegalle

Kuten tuli aiemmin luvattua, niin tässä on sulle vähän palautetta kirjallisista tuotoksistasi. Ihan alkuun voisin sanoa, että sun kannattaa hankkia itsellesi ns. ammattiapua. Suomihan on täynnä ihmisiä – kirjailijoita ja muita vastaavia – jotka rahasta lukevat toisten käsiksiä yms. Niitä löytyy mm. X:stä sekä Y:stä, jossa itsekin opiskelen parhaillaan. Nimittäin silloin, kun on jostakin maksanut, niin – voisi ainakin kuvitella – palaute on parempaa eli perusteellisempaa. Ilmaisenhan hinta-laatusuhde on ääretön, joten en takaa, että tästä on sulle varsinaisesti mitään hyötyä…

Sen haluaisin tähän alkuun kuitenkin mainita, että hyvä sarjakuva on yhtä kuin hyvää kirjallisuutta. Näitä ei voi erottaa toisistaan. Esim. Alan Mooren Vartijat on juuri niin hyvä vain siitä syystä, että se ei ole ainoastaan hyvä sarjakuvaromaani – vaan myös oikeasti hyvä romaani. Tällä yritän kertoa sitä, että suosittelisin sulle myös ihan ”oikeaa” kirjoittamisoppia, eikä siis pelkästään sarjiksiin liittyvää. (Voihan tosin olla, että olet tällaisessa jo kerinnyt ollakin.)

Luin sun kässäristäsi sen ensimmäisen version. Viime kerrallahan en ollut lukenut yhtikäs mitään. Lupaankin lukea tämän viimeisimmän sitten taas ensi kerraksi, joten voi hyvin olla, että olet osan näistä ”virheistä” jo ehtinyt korjata, mutta tässä niitä nyt kuitenkin tulee:

Aluksi ajattelin, että sullahan on käsissäsi käytännössä aika valmis sotanovelli. Kun luin pikkuisen pitemmälle, huomasin, että asiat eivät olekaan ihan niin hyvin. Nimittäin sun tekstissäsi oli paljon potentiaalia, mutta myös paljon puutteita. Ensimmäisenä pisti silmään kieli. Rehellisestä sanottuna se oli useimmiten kelvollista, mutta joissain tietyissä kohdin valitettavasti jopa hieman kehnoa. Älä ollenkaan ajattele luopuvasi puhekielestä, mutta onko kyseisten sotilaiden pakko puhua kuin 2000-luvun teinit. Ei kirjakielikään hyvä vaihtoehto ole – vaikka olisikin mielestäni ainakin neutraalimpi. Sen takia kehotan sua katsomaan paljon kyseistä aikakautta kuvaavia leffoja; sekä ehkä myös juttelemaan niiden kanssa, jotka oikeasti ovat olleet paikan päällä – kyllä sulta luulisi joku isoisä/äiti löytyvän.

Toisekseen teema. En voi painottaa enempää teemaa (vaikken sitä aina itsekään onnistu löytämään omista teksteistäni). Meillä on nimittäin yksi opettaja, joka lähes joka ikinen tunti kertaa, että ”jokaisen kohtauksen pitää edistää teemaa”. Mikä tämä teema sitten on – en tiedä, mutta sun luulisi sen tietävän. Siksi olisikin hyvä, että ihan kirjoittaisit sen paperille ja katsoisit, että miten tämä teemankäsittely etenee juuri kohtaus kohtaukselta. Esim. jos todellakin on tarkoituksena tehdä taiteilijasta tappaja – vaikka itse olen täysin vastakkaista mieltä – niin sen pitää tapahtua asteittain. On hyvä huomata, että sotaviihteessä on mahdollista aivan sama asia kääntää myös päälaelleen, joten samasta teemasta saa sekä militaristisen että pasifistisen sanoman. Sen pitää kuitenkin olla selvää, kummasta onkaan kyse, sillä kaikessa on kyse painotuksista.

No, nämä nyt ovat vain tällaisen pitkätukkahipin jorinoita, joten näitä on turha ottaa niin kovin vakavasti. Itse asiassa alkuun musta tuntui jopa siltä, että mun pitäisi jäävätä itseni. Mutta se olisi ollut todella huono tekosyy. Nimittäin oliko se juuri Tarantino joka sanoi jotakin sinnepäin, että ”jos et vain pidä musikaaleista, ja vaikka näkisit maailman parhaan musikaalin, et yksinkertaisesti pitäisi sitä minään”. Mä puolestani pidän sotatarinoista, mutta ainoastaan siinä mielessä, että lopussa on jonkinlainen vahva rauhanomainen väittämä. Mutta se ei tietenkään estä sua tekemästä sitä, mitä itse haluat tehdä. Kunhan pidät mielessä, että kaiken mitä paperille laitat, pitää olla tiedostettua. Mikään ei nimittäin tapahdu vahingossa – ei edes elokuvissa tai sarjakuvissa.

Eipä mulla sitten muuta sanottavaa olekaan. Toivottavasti tästä oli yhtään hyötyä. Tein tämän ihan hyvää hyvyyttäni, sillä pitäähän kollegaa aina auttaa. Mutta sovitaan niin, että jäät palveluksen velkaa, joten saatan joku päivä vaikka toimittaa sulle omaa käsistäni luettavaksi. Joten ei siis muuta kuin tavataan jollakin lukuisista Z:n kursseista. Ta-taa!

[Jäämme jännityksellä odottamaan, koska kyseinen teos kenties valmistuu...]