Eräänä päivänä soitin veljelleni ja hän sanoi: "Hei, tiesitkö muuten, että Metallican uusi biisi löytyy netistä?" No, ei siinä ollut paljon muita mahdollisuuksia kuin käydä se kuuntelemassa. Ja vaikka broidi vähän varoittelikin, että kyseessä olisi "paska" biisi, niin päätin antaa sille mahdollisuuden - ja paskahan se oli!
Ei kuitenkaan enää ihan yhtä huono toisella kuuntelulla. Entäs sitten kolmannella, neljännellä, viidennellä... Kyseinen kipalehan on jakanut käytännössä fanit kahtia: toinen puoli, joka todennäköisesti koostuu headbangereista, pitää kappaletta täytenä sutena; toinen taas, joka kaiketi muodostuu taiderokkareista, pitää sitä ihan ookoona. Itse sijoitun jonnekin keskipaikkeille.
Juttuhan on niin, että enää nykypäivänä ei yksinkertaisesti vain riitä, että musiikki - tai taide ylipäätänsä - on joko hyvää taikka huonoa. Olen lukenut Paavo Haavikon runoja ja mielestäni hän on suhteellisen keskinkertainen. Mutta mikä minä olen sanomaan. Toiset tykkää, toiset ei. Mutta tärkeintä on varmaankin se, että teos herättää keskustelua. Ja sitähän Lou Reedin & Metallican uusi sinkku juuri tekee!
Haluan niin palata tähän aiheeseen sitten, kun koko plätty on ulkona. Pistin sen muuten juuri tänään tilaten...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti