Uskomatonta! Olisin halunnut kirjoittaa tästä heti tuoreeltaan keskiyöllä, mutta päätinkin painua pehkuihin. Mutta kaikesta huolimatta viime keskiviikkoinen Tori Amoksen konsertti Helsingin Jäähallissa oli jotain aivan sanoinkuvaamatonta. Eipä siitä voi oikein muutenkaan mennä kertomaan...
Varsinkin kun lähdin iltaan lievästi sanottuna varautunein odotuksin. Toisin sanoen pelkäsin pahinta, mutta toivoin tietenkin parasta. Eikä Tori pettänyt tällä(kään) kertaa. Tiedän, tiedän. Hetki sitten vielä haukuin hänen uuden albuminsa, mistä olen edelleen samaa mieltä. Uutukainen on yksi hänen huonoimmista tuotoksistaan, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että keikka oli ihan toista maata.
Joku voisi sanoa, että klassinen musa on tylsää - ja niinhän se usein onkin. Mutta eipä olekaan, kun puikoissa on Amerikan coolein punapää. Nimittäin kun Rouva Amos sormeili - vai pitäisikö sanoa jopa sormetti - Bösendorferinsa koskettimia, niin tunnelma oli jotakuinkin orgastisen euforinen. Voisin jopa kuvata tunnelmaa eräänlaiseksi "pieneksi maanjäristykseksi".
Ja kun mukana oli vielä nelisen kappaletta jousia soittavia nuoriamiehiä, eli siis jousikvartetti, niin ei voi sanoa mitään jääneen uupumaan. Kundithan rääkkäsivät viulujaan kautta sellojaan pahemmin kuin olen nähnyt keskivertorokkarin kohtelevan skittaansa. Niin, ja vaikka Amos selvästi yritti välttää kaikkein suurimpia hittejään, kuultiin silti joitakin kovin mielenkiintoisia tulkintoja sekä uusista että totta kai myös vanhoista kipaleista.
Erityisesti jäi mieleeni varsinaisen vedon lopettanut Winter sekä viimeisenä encorena kuultu Carry. Sanalla sanoen: Mahtavaa!
Night of Hunters @ Jäähalli
*****
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti